Koirien kanssa touhuilua

2. kesä, 2017

Jane toipui leikkauksesta nopeasti ja sen puolen olisi voinut treenailua jatkaa mainiosti. Omat flunssat ja työt ovat vaatineet vaan niin paljon energiaa, että koirat ovat saaneet viihdyttää toinen toisiaan ja tyytyä pääosin hihnalenkkeihin.

Meidän perheeseen saapui vuodenvaihteen jälkeen myös tanskalais-ruotsalainen pihakoira Yoda( Yacatis Yvette Kvik), joka on syntynyt 11.11.2016. Jos Yodasta tulee jalostuskelpoinen, toivonmukaan se joskus tekee pentueen myös meille. Yodasta myöhemmin lisää...Mutta meillä on tosi tasapainoinen koiralauma nyt. Sara täyttä elokuun lopulla 10 vuotta, Jane täyttää marraskuun lopulla 5 vuotta ja Yoda täyttää vuoden. Yoda oli juuri sopivan kokoinen koira , joka mahtui vielä koirasohvalleSilmänisku.Ajattelin ,että Jane saisi siitä leikkikaverin, kun Sara ei aina jaksaisi Janen kanssa enää leikiä. Yllätyksekseni huomasin, että Sara tuntui leikkivan aluksi jopa Janea enemmän Yodan kanssa. Sara piristyi pennun tulon jälkeen huomattavasti. Aluksi se vaikutti välinpitämättömältä ja vähän jopa suutahtaneelta, muttaa puolenviikon jälkeen alkoi korvat nousemaan siihen malliin , että huomasi sen kiinostuneeen Yodasta. Jane taasen aikuistui huomattavasti pennun tultua taloon

 

30. huhti, 2017

Olen tämän asian kanssa tehnyt jo pitenpään surutyötä, välillä sanonut sen ääneeenkin. Näyttää siltä, etten tule saamaan ikinä pentuetta Janesta. Nyt se on oikeasti totta. Jane steriloitiin viimeviikolla. 

Janella on ollut useampi pitkittynyt kiima, joissa progesteroniarvot eivät ole nousseet ollenkaan. Vein sen tutkimuksiin Vantaalle keväällä ja sillä todettiin oikeassa munasarjassa useita munasarjakystoja, vasemmassa yksi pikkukysta. Jane sai kolmena päivänä hormonipistoksia. Kävimme uudestaan munasarjaultrassa ja oikealta puolelta kystat olivat hävinneet, mutta vasemman puoleisen munasarjan pikkukystasta oli kasvanut 5cm jättikysta. Lääkäri suositteli jo tässä vaiheessa sterilointia, mutta kysyi myös toisen lääkärin mielipidettä.Koska Janea oltiin suuniteltu myös jalostuskäyttöön, olivat lääkärit kuitenkin vielä sitä mieltä, että kystaa voisi seurata. Joskus ne kuitenkin saattavat hävitä. Käytin Janea sitten kesän aikana ihan tavallisessa ultrassa hevoslääkärilläni, koska kysta oli nähtävissä ihan tavallisellakin ultralla kokonsa vuoksi. Kysta muuttui erimalliseksi eläinlääkärin mukaan, mutta siellä se vaan möllötti...

Janen tuli taas uudestaan kiimaan. Kiima pitkittyi jälleen, eikä progesteroniarvotkaan nousseet. Olin neuvoton ja kyselinkin vielä yhdeltä lääkäriltä, että onko sterilaatio nyt ainoa vaihtoehto.

Janelle kokeiltiin vielä yhtä hormoonipiikkiä ja sen seurauksena kiima saatiin loppumaan. Hormoonipiikin vaikutuksesta seuraavan kiiman tulo sattaisi pitkittyä, mutta sehän ei minua haitannut. Pitkät 5kk välein toistuneet kiimat aiheuttaneet harmaita hiuksia jo kahden vuoden ajan. Tietty hormoonihoidossa on omat riskinsä...

Jane alkoi rauhoittumaan ja lihomaan. Itse en lihomista niin noteerannut. Jane on aina ollut hoikka koira, eikä se näyttänyt yhtään pahalta hieman lihonneenakin. Poikani oli armeijassa ja tuli kotiin lomille. Hän totesi ,että nyt kyllä Jane on lihonnut. Sitten aloin itsekkin katsella koiraa, että onko se oikeasti lihava. Tietty mieleen tuli myös pyometra ja mittailin kuumetta ja seurasin sen käyttäytymistä. Ei kuumetta,ei lisääntynyttä juomista ja koira iloinen oma itsensä. Aloin liikuttaa Janea enemmän ja vähensin ruuan vähärasvaisempaan. Koira näytti silti vaan kummalliselta, varsinkin kun se nyt vielä "laihtui". Treenikaverit sanoivat sen kanssa olevan kummallisen näköinen, kun asiasta huomautin. Janen pöhötys vain kasvoi ja varasin sille ultraus ajan pääsiäistä ennen. Sain ajan hyvälle lääkärille vasta pääsiäisen jälkeen. Heräilin välillä öisinkin ja tarkkailin koiraa, eläinpäivystysnumerotkin valmiiksi katottuna. Mutta totesin ,ettei tämä kylä päivystys tapaus ole; koira syö, juo, liikkuu normaalisti. Ainoastaan sen vatsa oli ihan pömppö.

Päästyämme ultraan, ei Janen vatsaontelosta löytynyt kuin hirveä määrä nestettä. Ei edes osannut sanoa, onko neste kohdussa vai kohdun ulkopuolella. Siitä otetiin verinäytteet ja arvot olivat ok. Vain  tulehdusarvon pitkäaikaisarvot olivat hivenen nousseet. Nesteestä otetiin näyte ,se oli sellaista limaista töhnää, jonka  tulehdusarvot olivat kaikki normaalirajoissa. Janelle suositeltiin diagnostista laparatomia ja sterilisaatioleikkausta.

Onneksi ihana lääkäri sai järjestettyä Janelle heti seuraavaksi päiväksi leikkausajan. Minulla oli todella pelonsekaiset tunteet, kun Jane vietiin leikattavaksi. Tuli ihan hirveä olo, jos menettäisin tämän minulle niin tärkeäksi tulleen koiran. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin. Limainen neste oli kaikki kohdun sisällä ja koska ei ollut tulehdusta, se ei saanut edes antibioottikuuria,vain kipulääkkeitä. Munasarjakystat olivat hävinneet , mutta niin oli pennutushaaveetkin lopullisesti haudattu. Diagnoosi oli mucometra/hydrometra.

 

 

18. syys, 2016

Salossa järjestettin Salon seudun noutajien toimesta koulutus, jonka kouluttajana oli Ulla Pihlaja. Minulla ei ollut senkummoisia odotuksia koulutuksen suhteen, mutta jälkeenpäin olin iloinen, että tulin lähteneeksi vapaana olleelle paikalle.

Ullan koulutuksen sanomasta minulle jäi mieleen muutama asia vahvemmin. Ensimmäinen oli kuin minulle tarkoitettu;Harjoittele niitä asioita, jotka ovat koirallesi vaikeita. Toinen mieleeni jäänyt asia oli, että nuoren koiran kanssa kannattaa mennä erilaisiin paikkoihin. Tämä ei tietenkään ole se uusi pointti, vaan se, että menee vaan hengaamaan erilaisiin paikkoihin. Koiran pitäisi oppia olemaan ihan "easysti" paikassa kuin paikassa. Omien koirieni kohdalla tämä asia on jäänyt tekemättä. Aina, kun ollaan menty jonnekkin, on se yleensä tarkoittanut jotakin ja koirat turhaan innostuvat ja nostavat kierroksiaan. 

Olin hiukan myöhässä koulutuksesta ja nou/alo ryhmä oli siellä jo siististi rivissä. Minä jätin Janen autoon hetkeksi, että sain keskittyä kuuntelemaan. Kun lopulta otin Janen autosta , tuli sieltä kovin innokas koira, jolla ei ollut mitään käsitystä, että mitä tässää aletaan tekemään. Se veti hihnassa ja haisteli ja oli minusta nuorempiin koiriin verrattuna aivan rasavilli. En katsonut sen hötkyilyä kauaa, vaan Jane sai mennä takaisin autoon ja hengittelin siinä vähän aikaa. Mutta kun oikeasti alkoi tapahtumaan, otin Janen uudestaan ulos autosta. Tarkoitus oli tehdä seuruuta ja sivulletuloa, ja jos koira edisti, antoi Ulla ohjeeksi kääntyä koiran editse niin, että se joutui jarrutamaan ja väistämään jalkaa. Olin yllättynyt , kuinka hyvin Jane kuunteli tätä "kehonkieltä". Sen viretila laski ja se alkoi keskittymään minuun. Olin yllättynyt, että Janen hallinta parani niin pienen asian seurauksena. Sitten laitimme koirat takaisin autoon ja ensin koulutettiin nuorempia koiria.

Nuorempien koirien koulutuksessa ei minulle tullut varsinaisesti mitään uutta. Itsekseni siinä kyllä mietin, kuinka tärkeää on opettaa perusasiat koiralle kunnolla. Jos koira ei tule pillistä luokse tai ei palauta damia, on aika hankala edetä.

Meidän ryhmässä oli kolme koiraa, kaksi flättiä ja Jane. Jokainen vei damin koiransa kanssa merkittyyn paikkaan suoraa linjaa ja antoi koiran tehdä paikassa lyhyen noudon. Dami jätetiin samaan paikkaan ja tultiin takaisin lähtöpaikkaan. Sen jälkeen koirat laitetiin hakemaan vuorotellen daminsa. Tarkoitus oli, että ne hakisivat suoraan kiertelemättä daminsa ja palauttaisivat myös samaa suoraa linjaa. Janen linja oli aika ryteikköä ja lisäksi alamäkeä. Jane oli heti alusta asti kiinostunut yleisöstä ja se lähti ensin huitelemaan oikealle yleisöä päin. Kutsuin sen takaisin ja kun otin muutaman askeleen linjaa pitkin, Jane lähti helposti linjaa pitkin damille. Palauttaessa se lähti kaartamaan taas yleisöä päin, mutta toi kuitenkin minulle nätisti kaarroksesta huolimatta. Tämän jälkeen tehtiin heitto/markkeeraus samaan paikkaan. Jane lähti suoraviivaisesti ryteikön poikki damille ja nyt aloin pillittää sitä heti luokse ja nyt se tulikin hyvin suoraa linjaa palauttaen. Tämän jälkeen vaihdettiin keskenämme paikkoja niin, että kaikki koirat olivat vuorotellen kolmessa eri paikassa. Toisen flätin polla kuormittui harjoituksesta niin kovasti, että se ei pystynyt viimeisestä paikasta enää hakemaan linjaa, sille tehtiin lukon aukaisemiseksi lopuksi vain helppo ykkösmarkkeeraus. Jane ja toinen flätti saivat vielä tehdä yhtäpitkillä matkoilla olevat kaksi muistipaikkaa kakkosmarkkeerauksina. Jane teki tehtävän hienosti, tosin minä olisin onnistunut nollaamaan Janen hienon suorituksen, jos oltaisi oltu kokeessa. Lähetin toiseen markkeeraukseen Janen "eteen" käskyllä. Tällä kertaa ohjaajan polla oli kovemmalla kuin koiran.

Harjoitus oli varsin selkeä, muttei ollenkaan helppo koirille. Siinä oli häiriönä muut koirat, markkeerausheittäjät ja yleisö. Olin ihan äimänä kuinka hienosti Jane pysyi ilman talutinta vierelläni. Välillä kun kesti oikein kauan odotella meidän vuoroa, tein pientä seuraamista. Jollain tavalla tuli sellainen olo ,niinkuin jotkut asiat olisivat loksahtaneet paikoilleenCool

9. syys, 2016

Salossa järjestetystä Rt-kokeesta on kohta kulunut jo kolme viikkoa. Ehkä on aika muistella sitä.

Pisteemme riittivät juuri ja juuri kokeen hyväksyttyyn suoritukseen eli saimme kasaan 70 pistettä. Kokeen muistelu sujuu nyt täysin muistini varassa...Jouduin lähtemään heti kokeen jälkeen hevosia hoitamaan, enkä ehtinyt jäädä odottelemaan tulospöytäkirjaa enkä Janen kisakirjaa. Ne ovat tällähetkelläkin vielä "reissussa´", mutta jotakin kokeesta jäi kuitenkin mieleeni.

Yritin keskittyä nyt ensimmäisiin kyltteihin huolellisesti, koska edellisessä kokeessa olin heti niissä ottanut turhia virheitä. Keskittymiseni ehkä kuitenkin herpaantui heti alussa, kun Jane ei ollutkaan aivan samalla aaltopituudella kanssani. Jane edisti ja minä yritin parhaani mukaan ola vetämättä hihnasta. Jouduin uusimaan neljännen tai viidennen kyltin. Ja kun olin uusimassa kylttiä , huomasin, että yritin aivan väärää liikettä. Kyltin tehtävä oli muistaakseni aivan helpommasta päästä  Janelle. Eli siitä mulle kuusi virhettä. Kaaottisen alun jälkeen siellä täällä tuli virheitä ja viimeinen kyltti oli liikkeestä maahan meno. Sen tiesin olevan meille vaikea ja koska en ekalla yrityksellä onnistunut, en yrittänyt sitä toista kertaa. Maahan menoa olen harjoitellut kaikista vähiten ja istumisesta se onnistuu, mutta voi olla että joudun opettamaan liikkeestä maahan menon uudestaan ihan uutena käskynä.

En kaipaa nyt hetkeen kisakirjaa. Jane osaa kaikki muut alo-liikkeet paitsi liikkeestä maahan menon, mutta seuraamista häiriön alla pitää saada huomattavasti paremmaksi. Ehkä Janen on vaikea ymmärtää seuramista, koska kotona ulkoilutan samassa pannassa niin, että se saa haistella ja mennä miten lystää. Lisäksi istuminen tulee viiveellä, johtuen varmaankin siitä , että noutotreeneissä vaadin paljon istumista, koska haluan sen olevan hallinassa. Vaadin istumista yleensä juuri silloin , kun se haluaisi lähteä jo noutoon.

Nyt treenaillaan ,mitä ehditään parin viikonpäästä kiharakerhon järjestämiin omiin nome kokeisiin, jotka järjestetään Inkoossa. Koe on niin lähellä ,etten kehdannut ilmoittamattakaan olla. Tekemistä on  vielä paljon, mutta tuleva koe ehkä saaa aikaan pienen harjoittelu motivation. Rallytokoa treenaillaan sitten taas myöhemmin syksyllä...

 

15. elo, 2016

Osallistuttiin Janen kanssa alokasluokan metsästyskokeeseen Perniössä. Vettä satoi koko aamupäivän ja varsinkin toimitsijoila oli varmasti aika kostea olo. Me starttasimme aamupäivän ryhmässä seitsämäntenä koirakkona.

Koe oli varsin selkeän oloinen. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus lokilla kaislikkoon. Sen jälkeen oli ykkösmarkkeeraus avoveteen veneestä tavilla. Tässä tehtävässä haastetta toi vasemmalla puolella oleva juurakko vedessä ja suoraan edessä oleva lummekasvusto. Kolmas tehtävä oli ohjata koira rinteessä olevalle kanille, jonka oikealla puolella oli hakualue. Ohjauksen jälkeen oli vielä haku, jossa oli kuusi riistaa (lokkeja, fasaneja, variksia)

Jane suoritti kaislikkomarkkeerauksen mallikkaasti. Toisessa tehtävässä se tavin läiskähdettyä veteen nousi ylös ja edisti hiukan, mutta odotti kuitenkin lupaa lähteä. Se lähti sitten luvan saatuaan reippaasti veteen, mutta meni ensimmäisenä katsomaan, josko juurakko olisi noudettavissa. Sitten se lähti suuntaamaan vasemmalle juurakosta, jota hiukan ihmettelin , koska vene oli oikealla. Sen käännyttyä takaisin, se sai joko havainnon veneestä tai hajun tavista ja lähti määrätietoisesti uimaan oikeaan suuntaan. Vene taisi voittaa ja se meni katsomaan ,josko veneestä saisi jotakin palkkaa. Näin ainakin oletan , koska ollaan käyty tänä kesänä muutaman kerran vesipelastustreeneissä ja olen ohjannut sen siellä useamman kerran veneelle, josta se on saanut ruokaa. No tavia se ei varmaan ole nähnytkään ja pienen tumman linnun löytämiseen olisi pitänyt käyttää enemmänkin nenää eikä silmiä, koska sitä ei juurikaan vedestä nähnyt. Tätä myöten tämä tehtävä epäonnistui. Tuomari sanoi tätä tehtävää itseluottamustehtäväksi, jossa näkee uskaltaako koira uida tarpeeksi kauas. Itseluottamuksen puutteesta ei ainakaan Janen kohdalla ollut kysymys tehtävän epäonnistumisessa.

Kolmannessa tehtävässä minulla oli vaikeuksia saada  Janeen kontaktia. Sitä jäi vaivaamaan noutamatta jäänyt tavi. Siinä kun tuomari näytti minulle kanin sijaintia , Jane karkasi rantaan ja toi sielta lokin, kun kutsuin sen luokseni. En tiedä saiko se tästäkään mielenrauhaa, koska minulla oli vaikeuksia saada se istumaan suoraan sivullani ja katsomaan suoraan eteenpäin. Se sai varmaan jonkun hajun hakuruudusta, kun se tuijotti vaan oikealle viistoon. Vaikka kuinka yritin säätää , en onnistunut saamaan sitä oikein sivulle ja kun lopulta sen lähetin matkaan, lähti se vauhdilla siihen suuntaan mihin kirsu osoitti. Kutsuin pillillä, koska pelkäsin sen menevän hakualueelle hakemaan riistaa. Seuraava havainto minulla oli Janesta rinteessä kanin takana ja kutsuin sitä  ja kun se oli kanin kohdalla annoin lähihakupillityksellä merkin etsittävästä riistasta. Jane löysi kanin ja toi sen nätisti minulle. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehkä pitänyt kutsua Jane vain luokse ja lähettää uudelleen ohjauskanille. Nyt ohjaus katsottiin epäonnistuneeksi, mitä se tietysti olikin , koska koira ei lähtenyt oikeaan suuntaan. Kokeemme loppui siihen, koska kahden tehtävän myötä koiralla ei ole enää mahdollisuutta palkintoon.

Meillä on paljon vielä harjoiteltavaa ihan perusjutuissakin, mutta olin tyytyväinen siihen ,että Jane ei karannut paukkuun( jota kovasti pelkäsin) ja se toi riistaa kauniisti käteeni  ja käsitteli riistaa muutenkin arvokkaasti. Se näki hyvin markkeerausheitot ja se ui yllättävän hyvin. Tänä vuonna sille ei ole paljoakaan veteen heitetty, koska se  innostuu niin kovin, ettei muista käyttää taka jalkojaan ja pärskyttää vaan vettä etujaloillaan. Ne vähät uintireissut, mitä tänä vuonna on tehty, on yritetty tehdä rauhallisessa mielentilassa ja tätä myöten Jane on oppinut uimaan. Mutta kokeessa intoa oli vähän turhan paljon ja Janen kuumumisen myötä hallittavuus hävisi. 

Tuomari Antti Nurmi totesi kokeen jälkeen, ettei ole ennen nähnyt näin vauhdikasta,vilkasta kiharaa. Pöytäkirjassa luki yleisvaikutelman kohdalla:Vilkas ja riistaviettinen koira, joka ei ole riittävästi hallinnassa maaohjauksessa, eikä onnistu toisessa markkeraustehtävässä ja näistä syistä koiraa ei palkita. Tuomari ennusti kuitenkin, että Jane varmasti joskus tuloksiakin saa. Lupasin tulla kiusaamaan vielä tuomareita ja viihdyttämään yleisöä Cool.