16. elo, 2015

Jane Hattulan metsästyskokeessa

Starttasimme jo aamulla puoliseitsemän pihasta. Luonto on juuri kauneimmillaan auringon noustessa, kun kosteus nousee maanpinalta. Miten voisi vapaaapäivän paremmin viettää, kun ajelemalla kauniissa alkusyksyn aamukasteessa, määränpäänä kiharakerhon järjestämä alokaslukan metsästyskoe.

Saavuimme koepaikalle puoliyhdeksän ja ryntäsin melkeinpä samantien katsomaaan jo alkanutta koetta. Harvoin on mahdollisuus nähdä muitten kiharia "töissä". 

Koe vaikutti olevan aivan suoritettavissa olevalta. Ensimmäinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lokeilla; ensimmäinen heitto putosi suoraan näkyville veteen. Toinen heitto ( lahden poukaman toisella puolella)  putosi heitosta riippuen , joko maalle tai vesirajalle. Tämän jälkeen koira piti lähettää hakuun ja kun koira saatiin pois alueelta, se kutsuttiin takaisin ja ammuttiin sen tullessa laukaus. Tästä jatkui ohjaus samaan paikkaan, jossa kakkosmarkkerauksen toinen "pudotus " oli ollut. Kolmas tehtävä oli hakuruutu ,joissa oli noudettavana fasaani, kani ja neljä varista.

Katsoin kahden kiharauroksen suoritukset (molemmat saivat tulokset) ja menin sen jälkeen ulkoiluttamaan koirat. Sarakin oli mukana, kun en halunnut jättää sitä yksin koko päiväksi ja se intopiukkana oli myös lähdössä. Sitten ryntäsin taas katsomaan muutaman kiharan suorituksen. Menin vielä kerran oman koiran suorituksenkin jälkeen uudestaan katsomaan toisten suorituksia. Voi sanoa, että liikuntaa tuli ainakin tällä päivällä tarpeeksi, koska suorituspaikalle oli noin 15 min kävelymatka. On hienoa ,että kiharaimisetkin ovat löytäneet tämän lajin. Tuloksia tuli ehkä kiharakokeessa ennätysmäärä, joista kaksi johti päivän päätteeksi kanin jäljityksen jälkeen ykköstulokseen asti ! 

Janen koe:Jännitin Janen paikallapysymistä laukauksien aikana. Jane edistikin hiukan laukausten aikaan, mutta sain sen kuitenkin pidettyä hallinassa. 

Jane lähti luvan saatuan vauhdilla oikeaan suuntaan toisena heitettyä heittoa kohti,mutta KIVI  pysäytti sen, kivi kun ei ollutkaan noudettavissa ! Tästä se hätääntyi ja lähti noutamaan ensimmäistä lokkia. Sen se nappasi empimättä ja toi minulle rannan kautta (matala rantavesi) ja luovutti kauniisti. Lähetin sen uudestaan ja näytin kädellä toisena heitettyyn pudotuksen suuntaan. Jane lähti uudestaan oikeaan suuntaan, mutta se ei edennyt kivestä eteenpäin ja alkoi polskuttelemaan etutassuilla vettä. Vesi vaan pärskyi , eikä sillä ollut kyllä tässä kohtaa mitään mahdollisuutta saada havaintoa tai hajua lokista. Tehtävä epäonnistui. Toisena tehtävänä oli ohjaus samaan paikkaan ;Se lähti taas reippaasti oikeaan suuntaan ,mutta siihen kiven ympärille jäi pyörimään. Meidän koe päättyi sitten valitettavasti tähän. Kahden tehtävän epäonnistuminen menettää mahdollisuuden palkinnolle pääsemiseen ja koe keskeytyy automaattisesti.

Illalla nukkuumaan mennessäni, minulla oli vielä elävästi mielessä Janen etutassuilla polskimeinen vedessä .Hymyilytti, melkein ääneen nauroin, oli se niin huvittavan näköinen siellä vedessä pystyssä polskiessaan ja veden vaahtoessa. Lähdin kokeeseen vähän liian hövelein perustein, liian paljon keskeneräisiä asioita. Kaksoismarkkeerausta veteen, en muista tehneeni ollenkaan (muutaman kerran kyllä maalle) ja kokemukset erityyppisistä ympäristöistä ovat kovin vähäiset. Mutta huvittuneena jäi myös mieleen, kuinka Jane jo kokeen päättytyä istui ryhdikkäänä korvat pystyssä ampujan vieressä katsoen anovasti ampujaa, josko niitä laukauksia taas tulisi. Intoa ei ainakaan puutu ! Yhtä kokemusta rikkaampana jatkamme nöyränä treenailua.