24. elo, 2015

vesitreeniä

Olin tänään "vepetreeneissä" sekä Saran ,että Janen kanssa. Sara oli ehdottomasti otettava mukaan, koska se täytti eilen 8 vuotta, enkä ehtinyt tarjoamaan sille mitään extraa Salon seudun noutajien metsästyskokeissa talkoiluni vuoksi. 

Olin jo etukäteen päättänyt keskittyä koirien uittamiseen.

Sara sai kunnian ensimmäisenä hakea jo viime vuonna ostamani hanhidamin, joka oli debyyttiuinnillaan. Voi sitä tuoreen 8v kikkuraveteraanin intoa, kun se pääsi hakemaan vedestä "hanhea". Koko kesänä ei ole päässyt tekemään niin pitkää noutoa, koska ilman venettä uintimatkat tahtovat jäädä kovin lyhyiksi...

Jane taasen pääsi hakemaan omalla vuorollaan normidamin, nyt pelastusliiviin puettuna. Yritän saada korjattua liiveilä sen uintiasentoa. Jane ei liiveillä pääse yhtä "pystyyn", kun ilman liivejä. Kova into haettavan perään aiheuttaa todennäköisesti etutassuilla pärskimiseen johtavan vesijuoksun. Saatuaan noudettavan suuhunsa, Jane rauhottui ja ui varsin mallikkaasti.

Molemmille koirille tehtiin kaksi ykkösmarkkeetausta ja molemmat suoriutuivat tehtävistään hyvin. 

Jatkoin Janen treenailua. Heitin Janelle yhden maamarkkerauksen ja haetutin sen. Sitten heitin uudestaan samaan paikkaan ja käänsin koiran ja sitten tuli veneestä heitto. Annoin ensin hakea vedestä ja sitten tehtiin maadamille ohjaus, joka oli hyvin muistissa. Pidin Janea  heittojen aikaan taluttimessa, koska en halua vahvistaa sille edistämisen käytöstä, jota se helposti tekee ilman talutinta.

Lopuksi tehtiin kakkosmarkkeeraus veteen. Janen lähtö ei ollutkaan ollenkaan niin helppo toiselle damille ,koska se ei silmillään heti damia löytänyt. Se ei selvästikään osanut lähteä rauhallisesti upottavan suolammen reunalta. Eli veteenmenoakin olisi treenattava. Jane on tottunut hyppäämään veteen ja sen hieman epäröidessä se ei osanutkaan mennä veteen !

Olin myös päättänyt jatkossa olla itse rannalla Vepen "vienti" liikkeessä, koska minulla ei ole mahdollisuutta käyttää jatkuvasti samaa apuohjaajaa. Näin ainakin yritän tehdä noutoesineen annon ja käskyttämisen koiralle selkeämmäksi, koska muuttuva tekijä on aina veneessä eikä rannalla. Uskalsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla sitä näin päin, tähän astihan olin itse ollut aina vastaanottajana veneessä. Mutta, koska seuraavat Vepe kokeet ovat edessä aikaisintaan ensivuonnna,  uskaltaa tehdä vähän "koirakokeita"...

Päätin kokeilla jo näissä vepetreeneissä, miten se onnistuu. Teimme ensin lyhyeltä matkalta lihapullan noudon veneestä "vieraalta". Se onnistui.  Huomasin kyllä, kuinka tarkka Jane on lähettää veteen, koska se haluaa äkkisyvältä rannalta hypätä veteen. Ehkä viennin epäonnistuminen kokeissa osaltaan johtui erilaisesta rannasta vepekokeissa. Siellä oli hitaasti syvenevä hiekkaranta. Tottakai koiran veteenmeno olisi pitänyt yleistää erilaisiin rantoihin...

Kokeilimme parin onnistuneen lihapullan noudon jälkeen myös vientiä damilla. Se meinasi alkaa empimään lähtöä rannalta, mutta kun pidin vaan jämäkästi kiinni ja kun veneestä tuli "tänne" käsky, hyppäsi Jane vauhdilla veteen ja vei damin veneelle. Se sai palkaksi toisen noutoesineen. Myös toisella kerralla vienti onnistui näin, nyt se sai palkaksi pienen heiton toisella damilla. Mikä onkaan noutajalle parempi palkka  kuin nouto 🙂 . Ensi kesänä jatkuu taas vepeily uusin kujein...Alokasluokan jälkeen seuraavissa luokissa vienti suoritetaan aina niin, että ohjaaja itse lähettää vieraalle rannasta, joten ehkä ei ole huono idea ollenkaan alkaa harjoitella vientiä ohjaajalta vieraalle...