30. tammi, 2016

Oppimisen iloja

En ole ikinä varsinaisesti treenannut tokoa ja olen pitänyt sitä oikestaan aika tylsänä.  Mutta nyt, kun ollaaan Janen kanssa muutaman kerran käyty "koirakoulussa" ja ammattilainen on vieressä seurannut touhujamme, olen oikein innostunut tokosta. En olisi ikinä uskonut ,että toko voi olla hauskaa. Normaalisti koulutuksessa käytän"hyvä" sanaa merkkinä oikeasta suorituksesta,  ja sitä on seurannut useasti joko "nami" tai vapautus tehtävästä. Nyt , kun harjoitellaan toko liikkeitä, otin naksuttimen käyttöön. Sillä on niin helppo kertoa koirallle, että juuri nyt teit oikein. Varsinkin, kun Jane on niin nopea koira, että itse en tahdo oikein pysyä aina mukana. Siksi on kätevää, että voi ainakin naksuttimen naksulla yrittää kertoa onnistumisesta. 

Jane on todella innokas ja nopea oppimaan ja sillä on hirveä tekemisen into. Ehkä tämä into on tarttunut minuunkin. Hassuja asioita tai huomioita, joita viime koulutuksessa huomasin oli ; että vaikka olen Janelle opettanut ,että "istu" käsky tarkoittaa istumista niin kauan, kunnes saa jonkun toisen käskyn, niin taluttimen kanssa asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Mulla oli talutin kädessä ja yritin kiertää istuvaa Janea. Jane ei suostunutkaan jäämään istumaan, vaan seurasi talutinta. Ilman talutinta Jane pysyi kyllä paikoillaan. Toinen vähän vastaavanlainen juttu oli maahanmenosta istumaan nouseminen. Vaikka Jane istuu nopeasti "istu" käskyn saatuaan, ei se silti osaa nousta nopeasti istumaan ollessaan maassa. Eli semmoisiakin asioita tarvii treenata, joita itse pitää itsestään selvinä. Koirat eivät osaa yleistää automaattisesti oppimiaan asioita. Joka tapuksessa tämä meidän "tokoilu" on ihan yleisen oppimisen kannalta hyödyllistä, erityisesti minulle. Eihän koirat varsinaisesti "koirakouluissa" opi, vaan niiden ohjaajat yrittävät oppia, ja sitä kautta oppivat kouluttamaan koiransa.