23. maalis, 2016

Katin koulutuksessa

Käytiin Janen kanssa Maskussa asti viimeviikolla Kati Tuomisen opissa. Pelkäsin hiukan, pääsemmekö ollenkaan jo kauan odottamaani koulutukseen, koska Janella on alkanut juoksut. Soitin ja kysyin Katilta, josko hän ottaa meidät koulutukseen juoksusta huolimatta. Kati oli sitä mieltä, että koirien pitäisi pystyä myös työskentelemään narttujen hajuista huolimatta ja sanoi meidän olevan tervetulleita.

Koulutuksessa oli erilaisia markkeerauksia. Haluttiin onnistumisia uroksillekkin ja niille tehtiin ensin tehtäviä. Ensin oli markkeeraus kumpareen taakse rinteeseen pellolla, jossa käytettiin näkyvää valkoista damia. Toisena  tehtävänä oli metsästä pellolle markkeeraus samaiseen paikkaan ja kolmas tehtävä oli metsässä alamäkeen. Urosten viimeinen markkeraus oli tehtävä ,jossa maasto vaihtui metsästä pelloksi ja taas metsäksi. Jos koira ei nähnyt tai ei löytänyt, tehtiin uusi heitto. 

Nartut aloittivat kaksoismarkerauksella. Ensimmäinen heitto tuli kraakatusten perään pellolta ojaan ja toisessa heittäjä käveli metsäsaarekkeen läpi mölyten ja sitten kuului kraa,kraa (heittäjää ei näkynyt) ja pam, ja dami lensi pellon läpi taas ojaan tai sen lähettyville.

Jane odotti nätisti käskyn alla ensimmäisen heiton, mutta toinen heitto herpaannutti sen ja se edisti , mutta ei se kuitenkaan karannut. Se juoksi oikeaan suuntaan, muttei löytänyt (haki silmillään ,ei nenällään) ja heittäjä heitti samaan paikkaan uuden damin. Sen Jane haki ja toi vauhdilla. Toisesta heitosta sillä oli selvä muistikuva, mutta ei nyttenkään älynnyt etsiä sitä ojasta. Sille tehtiin tauon jälkeen uusi heitto ojaan vähän lyhyemmältä matrkalta ja sitten se onnistui. Toisella kerralla tehtiin sama kaksoimarkkeeraus uudestaan, se alkoi molemmissa kohdissa hakemaan turhan laajalta alueelta, kun ei heti löytänyt. Kati oheisti, että kannattaa tehdä lähihakupillitystehtäviä, jotta se oppisi jäämään tietylle aluelle tarkemmin.

Toisena tehtävänä oli "avoimen luokan" markkeeraus. Koiran piti istua kumpareen päällä ja heitto tuli (peltopätkä välissä) toisen kumpareen taakse. En ikinä uskonut , että Jane voisi selvittää moista tehtävää. Tehtävä tehtiin sille niin, että ensin tehtiin heitto koiran odottaessa toisen kumpareen päälle ja sen jälkeen uudestaan suunilleen samaan paikkaan koirakon odottaessa ensimmäisellä kumpareella. Jane suoritti tehtävän näin avustetusti hienosti. Oli jännä huomata , kuinka Janen keskittyminen parani, kun tehtävä oli hasteellisempi.

Olin tosi tyytyväinen Janen työskentelyyn. Se teki erittäin hyvin asiat, jotka sille on opetettu. Se teki töitä vauhdikkaasti ja palautti pääosin damit käteen. Se malttoi odottaa omaa vuoroaan rauhallisessa mielentilassa. Tein kyllä sen kanssa välillä "rallytoko" tehtäviä odotellessamme, mutta palkkasin myös muuten rauhallisesta oleilusta. Sen on ilmeisen helpompi olla , kun sillä on samalla joku tehtävä. Se tarjoaa mielellään katsekontaktia , koska olen siitä myös useasti palkannut. Tiedä sitten, onko se hyvä asia. Damit lentelee ja koira katselee minua silmiin  !!?. No, ehkä se oppii pikkuhiljaa toimimaan kussakin tilanteessa kunkin lajin tarkoituksenomaisella tavalla. Mun mielestä on kuitenkin tärkeää, että koira osaa olla tekemättä mitään ja olen siihen jokaisella harjoituskerralla myös panostanut. Kati ei muistanut, että olimme yhdessä hänen koulutuksessa Paimiossa syksyllä. Kati kehui, että Jane teki töitä hyvin ja vauhdikkaasti ja sanoi ,että hän oli syksyllä nähnyt samantyyppisen kiharan Paimiossa. Totesin ,että me oltiin se Salolainen koirakko, joka oli myös Paimiossa syksyllä RistikankareellaCool.

Sain paljon ideoita markkeerauksen harjoitteluun ja tajusin, että tehtäviä pitäisi ymmärtää vaikeuttaa koiran osaamisen myötä. Ja damitkin voi heittää paikkaan, josta koira joutuu oikein etsimään dameja. Eivät linnutkaan putoa kauniisti jonkun puun viereen...