30. huhti, 2017

Pentu sivu deletoitu, Janella mucometra

Olen tämän asian kanssa tehnyt jo pitenpään surutyötä, välillä sanonut sen ääneeenkin. Näyttää siltä, etten tule saamaan ikinä pentuetta Janesta. Nyt se on oikeasti totta. Jane steriloitiin viimeviikolla. 

Janella on ollut useampi pitkittynyt kiima, joissa progesteroniarvot eivät ole nousseet ollenkaan. Vein sen tutkimuksiin Vantaalle keväällä ja sillä todettiin oikeassa munasarjassa useita munasarjakystoja, vasemmassa yksi pikkukysta. Jane sai kolmena päivänä hormonipistoksia. Kävimme uudestaan munasarjaultrassa ja oikealta puolelta kystat olivat hävinneet, mutta vasemman puoleisen munasarjan pikkukystasta oli kasvanut 5cm jättikysta. Lääkäri suositteli jo tässä vaiheessa sterilointia, mutta kysyi myös toisen lääkärin mielipidettä.Koska Janea oltiin suuniteltu myös jalostuskäyttöön, olivat lääkärit kuitenkin vielä sitä mieltä, että kystaa voisi seurata. Joskus ne kuitenkin saattavat hävitä. Käytin Janea sitten kesän aikana ihan tavallisessa ultrassa hevoslääkärilläni, koska kysta oli nähtävissä ihan tavallisellakin ultralla kokonsa vuoksi. Kysta muuttui erimalliseksi eläinlääkärin mukaan, mutta siellä se vaan möllötti...

Janen tuli taas uudestaan kiimaan. Kiima pitkittyi jälleen, eikä progesteroniarvotkaan nousseet. Olin neuvoton ja kyselinkin vielä yhdeltä lääkäriltä, että onko sterilaatio nyt ainoa vaihtoehto.

Janelle kokeiltiin vielä yhtä hormoonipiikkiä ja sen seurauksena kiima saatiin loppumaan. Hormoonipiikin vaikutuksesta seuraavan kiiman tulo sattaisi pitkittyä, mutta sehän ei minua haitannut. Pitkät 5kk välein toistuneet kiimat aiheuttaneet harmaita hiuksia jo kahden vuoden ajan. Tietty hormoonihoidossa on omat riskinsä...

Jane alkoi rauhoittumaan ja lihomaan. Itse en lihomista niin noteerannut. Jane on aina ollut hoikka koira, eikä se näyttänyt yhtään pahalta hieman lihonneenakin. Poikani oli armeijassa ja tuli kotiin lomille. Hän totesi ,että nyt kyllä Jane on lihonnut. Sitten aloin itsekkin katsella koiraa, että onko se oikeasti lihava. Tietty mieleen tuli myös pyometra ja mittailin kuumetta ja seurasin sen käyttäytymistä. Ei kuumetta,ei lisääntynyttä juomista ja koira iloinen oma itsensä. Aloin liikuttaa Janea enemmän ja vähensin ruuan vähärasvaisempaan. Koira näytti silti vaan kummalliselta, varsinkin kun se nyt vielä "laihtui". Treenikaverit sanoivat sen kanssa olevan kummallisen näköinen, kun asiasta huomautin. Janen pöhötys vain kasvoi ja varasin sille ultraus ajan pääsiäistä ennen. Sain ajan hyvälle lääkärille vasta pääsiäisen jälkeen. Heräilin välillä öisinkin ja tarkkailin koiraa, eläinpäivystysnumerotkin valmiiksi katottuna. Mutta totesin ,ettei tämä kylä päivystys tapaus ole; koira syö, juo, liikkuu normaalisti. Ainoastaan sen vatsa oli ihan pömppö.

Päästyämme ultraan, ei Janen vatsaontelosta löytynyt kuin hirveä määrä nestettä. Ei edes osannut sanoa, onko neste kohdussa vai kohdun ulkopuolella. Siitä otetiin verinäytteet ja arvot olivat ok. Vain  tulehdusarvon pitkäaikaisarvot olivat hivenen nousseet. Nesteestä otetiin näyte ,se oli sellaista limaista töhnää, jonka  tulehdusarvot olivat kaikki normaalirajoissa. Janelle suositeltiin diagnostista laparatomia ja sterilisaatioleikkausta.

Onneksi ihana lääkäri sai järjestettyä Janelle heti seuraavaksi päiväksi leikkausajan. Minulla oli todella pelonsekaiset tunteet, kun Jane vietiin leikattavaksi. Tuli ihan hirveä olo, jos menettäisin tämän minulle niin tärkeäksi tulleen koiran. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin. Limainen neste oli kaikki kohdun sisällä ja koska ei ollut tulehdusta, se ei saanut edes antibioottikuuria,vain kipulääkkeitä. Munasarjakystat olivat hävinneet , mutta niin oli pennutushaaveetkin lopullisesti haudattu. Diagnoosi oli mucometra/hydrometra.