Koirien kanssa touhuilua

18. syys, 2016

Salossa järjestettin Salon seudun noutajien toimesta koulutus, jonka kouluttajana oli Ulla Pihlaja. Minulla ei ollut senkummoisia odotuksia koulutuksen suhteen, mutta jälkeenpäin olin iloinen, että tulin lähteneeksi vapaana olleelle paikalle.

Ullan koulutuksen sanomasta minulle jäi mieleen muutama asia vahvemmin. Ensimmäinen oli kuin minulle tarkoitettu;Harjoittele niitä asioita, jotka ovat koirallesi vaikeita. Toinen mieleeni jäänyt asia oli, että nuoren koiran kanssa kannattaa mennä erilaisiin paikkoihin. Tämä ei tietenkään ole se uusi pointti, vaan se, että menee vaan hengaamaan erilaisiin paikkoihin. Koiran pitäisi oppia olemaan ihan "easysti" paikassa kuin paikassa. Omien koirieni kohdalla tämä asia on jäänyt tekemättä. Aina, kun ollaan menty jonnekkin, on se yleensä tarkoittanut jotakin ja koirat turhaan innostuvat ja nostavat kierroksiaan. 

Olin hiukan myöhässä koulutuksesta ja nou/alo ryhmä oli siellä jo siististi rivissä. Minä jätin Janen autoon hetkeksi, että sain keskittyä kuuntelemaan. Kun lopulta otin Janen autosta , tuli sieltä kovin innokas koira, jolla ei ollut mitään käsitystä, että mitä tässää aletaan tekemään. Se veti hihnassa ja haisteli ja oli minusta nuorempiin koiriin verrattuna aivan rasavilli. En katsonut sen hötkyilyä kauaa, vaan Jane sai mennä takaisin autoon ja hengittelin siinä vähän aikaa. Mutta kun oikeasti alkoi tapahtumaan, otin Janen uudestaan ulos autosta. Tarkoitus oli tehdä seuruuta ja sivulletuloa, ja jos koira edisti, antoi Ulla ohjeeksi kääntyä koiran editse niin, että se joutui jarrutamaan ja väistämään jalkaa. Olin yllättynyt , kuinka hyvin Jane kuunteli tätä "kehonkieltä". Sen viretila laski ja se alkoi keskittymään minuun. Olin yllättynyt, että Janen hallinta parani niin pienen asian seurauksena. Sitten laitimme koirat takaisin autoon ja ensin koulutettiin nuorempia koiria.

Nuorempien koirien koulutuksessa ei minulle tullut varsinaisesti mitään uutta. Itsekseni siinä kyllä mietin, kuinka tärkeää on opettaa perusasiat koiralle kunnolla. Jos koira ei tule pillistä luokse tai ei palauta damia, on aika hankala edetä.

Meidän ryhmässä oli kolme koiraa, kaksi flättiä ja Jane. Jokainen vei damin koiransa kanssa merkittyyn paikkaan suoraa linjaa ja antoi koiran tehdä paikassa lyhyen noudon. Dami jätetiin samaan paikkaan ja tultiin takaisin lähtöpaikkaan. Sen jälkeen koirat laitetiin hakemaan vuorotellen daminsa. Tarkoitus oli, että ne hakisivat suoraan kiertelemättä daminsa ja palauttaisivat myös samaa suoraa linjaa. Janen linja oli aika ryteikköä ja lisäksi alamäkeä. Jane oli heti alusta asti kiinostunut yleisöstä ja se lähti ensin huitelemaan oikealle yleisöä päin. Kutsuin sen takaisin ja kun otin muutaman askeleen linjaa pitkin, Jane lähti helposti linjaa pitkin damille. Palauttaessa se lähti kaartamaan taas yleisöä päin, mutta toi kuitenkin minulle nätisti kaarroksesta huolimatta. Tämän jälkeen tehtiin heitto/markkeeraus samaan paikkaan. Jane lähti suoraviivaisesti ryteikön poikki damille ja nyt aloin pillittää sitä heti luokse ja nyt se tulikin hyvin suoraa linjaa palauttaen. Tämän jälkeen vaihdettiin keskenämme paikkoja niin, että kaikki koirat olivat vuorotellen kolmessa eri paikassa. Toisen flätin polla kuormittui harjoituksesta niin kovasti, että se ei pystynyt viimeisestä paikasta enää hakemaan linjaa, sille tehtiin lukon aukaisemiseksi lopuksi vain helppo ykkösmarkkeeraus. Jane ja toinen flätti saivat vielä tehdä yhtäpitkillä matkoilla olevat kaksi muistipaikkaa kakkosmarkkeerauksina. Jane teki tehtävän hienosti, tosin minä olisin onnistunut nollaamaan Janen hienon suorituksen, jos oltaisi oltu kokeessa. Lähetin toiseen markkeeraukseen Janen "eteen" käskyllä. Tällä kertaa ohjaajan polla oli kovemmalla kuin koiran.

Harjoitus oli varsin selkeä, muttei ollenkaan helppo koirille. Siinä oli häiriönä muut koirat, markkeerausheittäjät ja yleisö. Olin ihan äimänä kuinka hienosti Jane pysyi ilman talutinta vierelläni. Välillä kun kesti oikein kauan odotella meidän vuoroa, tein pientä seuraamista. Jollain tavalla tuli sellainen olo ,niinkuin jotkut asiat olisivat loksahtaneet paikoilleen🙂. 

9. syys, 2016

Salossa järjestetystä Rt-kokeesta on kohta kulunut jo kolme viikkoa. Ehkä on aika muistella sitä.

Pisteemme riittivät juuri ja juuri kokeen hyväksyttyyn suoritukseen eli saimme kasaan 70 pistettä. Kokeen muistelu sujuu nyt täysin muistini varassa...Jouduin lähtemään heti kokeen jälkeen hevosia hoitamaan, enkä ehtinyt jäädä odottelemaan tulospöytäkirjaa enkä Janen kisakirjaa. Ne ovat tällähetkelläkin vielä "reissussa´", mutta jotakin kokeesta jäi kuitenkin mieleeni.

Yritin keskittyä nyt ensimmäisiin kyltteihin huolellisesti, koska edellisessä kokeessa olin heti niissä ottanut turhia virheitä. Keskittymiseni ehkä kuitenkin herpaantui heti alussa, kun Jane ei ollutkaan aivan samalla aaltopituudella kanssani. Jane edisti ja minä yritin parhaani mukaan ola vetämättä hihnasta. Jouduin uusimaan neljännen tai viidennen kyltin. Ja kun olin uusimassa kylttiä , huomasin, että yritin aivan väärää liikettä. Kyltin tehtävä oli muistaakseni aivan helpommasta päästä  Janelle. Eli siitä mulle kuusi virhettä. Kaaottisen alun jälkeen siellä täällä tuli virheitä ja viimeinen kyltti oli liikkeestä maahan meno. Sen tiesin olevan meille vaikea ja koska en ekalla yrityksellä onnistunut, en yrittänyt sitä toista kertaa. Maahan menoa olen harjoitellut kaikista vähiten ja istumisesta se onnistuu, mutta voi olla että joudun opettamaan liikkeestä maahan menon uudestaan ihan uutena käskynä.

En kaipaa nyt hetkeen kisakirjaa. Jane osaa kaikki muut alo-liikkeet paitsi liikkeestä maahan menon, mutta seuraamista häiriön alla pitää saada huomattavasti paremmaksi. Ehkä Janen on vaikea ymmärtää seuramista, koska kotona ulkoilutan samassa pannassa niin, että se saa haistella ja mennä miten lystää. Lisäksi istuminen tulee viiveellä, johtuen varmaankin siitä , että noutotreeneissä vaadin paljon istumista, koska haluan sen olevan hallinassa. Vaadin istumista yleensä juuri silloin , kun se haluaisi lähteä jo noutoon.

Nyt treenaillaan ,mitä ehditään parin viikonpäästä kiharakerhon järjestämiin omiin nome kokeisiin, jotka järjestetään Inkoossa. Koe on niin lähellä ,etten kehdannut ilmoittamattakaan olla. Tekemistä on  vielä paljon, mutta tuleva koe ehkä saaa aikaan pienen harjoittelu motivation. Rallytokoa treenaillaan sitten taas myöhemmin syksyllä...

 

15. elo, 2016

Osallistuttiin Janen kanssa alokasluokan metsästyskokeeseen Perniössä. Vettä satoi koko aamupäivän ja varsinkin toimitsijoila oli varmasti aika kostea olo. Me starttasimme aamupäivän ryhmässä seitsämäntenä koirakkona.

Koe oli varsin selkeän oloinen. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus lokilla kaislikkoon. Sen jälkeen oli ykkösmarkkeeraus avoveteen veneestä tavilla. Tässä tehtävässä haastetta toi vasemmalla puolella oleva juurakko vedessä ja suoraan edessä oleva lummekasvusto. Kolmas tehtävä oli ohjata koira rinteessä olevalle kanille, jonka oikealla puolella oli hakualue. Ohjauksen jälkeen oli vielä haku, jossa oli kuusi riistaa (lokkeja, fasaneja, variksia)

Jane suoritti kaislikkomarkkeerauksen mallikkaasti. Toisessa tehtävässä se tavin läiskähdettyä veteen nousi ylös ja edisti hiukan, mutta odotti kuitenkin lupaa lähteä. Se lähti sitten luvan saatuaan reippaasti veteen, mutta meni ensimmäisenä katsomaan, josko juurakko olisi noudettavissa. Sitten se lähti suuntaamaan vasemmalle juurakosta, jota hiukan ihmettelin , koska vene oli oikealla. Sen käännyttyä takaisin, se sai joko havainnon veneestä tai hajun tavista ja lähti määrätietoisesti uimaan oikeaan suuntaan. Vene taisi voittaa ja se meni katsomaan ,josko veneestä saisi jotakin palkkaa. Näin ainakin oletan , koska ollaan käyty tänä kesänä muutaman kerran vesipelastustreeneissä ja olen ohjannut sen siellä useamman kerran veneelle, josta se on saanut ruokaa. No tavia se ei varmaan ole nähnytkään ja pienen tumman linnun löytämiseen olisi pitänyt käyttää enemmänkin nenää eikä silmiä, koska sitä ei juurikaan vedestä nähnyt. Tätä myöten tämä tehtävä epäonnistui. Tuomari sanoi tätä tehtävää itseluottamustehtäväksi, jossa näkee uskaltaako koira uida tarpeeksi kauas. Itseluottamuksen puutteesta ei ainakaan Janen kohdalla ollut kysymys tehtävän epäonnistumisessa.

Kolmannessa tehtävässä minulla oli vaikeuksia saada  Janeen kontaktia. Sitä jäi vaivaamaan noutamatta jäänyt tavi. Siinä kun tuomari näytti minulle kanin sijaintia , Jane karkasi rantaan ja toi sielta lokin, kun kutsuin sen luokseni. En tiedä saiko se tästäkään mielenrauhaa, koska minulla oli vaikeuksia saada se istumaan suoraan sivullani ja katsomaan suoraan eteenpäin. Se sai varmaan jonkun hajun hakuruudusta, kun se tuijotti vaan oikealle viistoon. Vaikka kuinka yritin säätää , en onnistunut saamaan sitä oikein sivulle ja kun lopulta sen lähetin matkaan, lähti se vauhdilla siihen suuntaan mihin kirsu osoitti. Kutsuin pillillä, koska pelkäsin sen menevän hakualueelle hakemaan riistaa. Seuraava havainto minulla oli Janesta rinteessä kanin takana ja kutsuin sitä  ja kun se oli kanin kohdalla annoin lähihakupillityksellä merkin etsittävästä riistasta. Jane löysi kanin ja toi sen nätisti minulle. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehkä pitänyt kutsua Jane vain luokse ja lähettää uudelleen ohjauskanille. Nyt ohjaus katsottiin epäonnistuneeksi, mitä se tietysti olikin , koska koira ei lähtenyt oikeaan suuntaan. Kokeemme loppui siihen, koska kahden tehtävän myötä koiralla ei ole enää mahdollisuutta palkintoon.

Meillä on paljon vielä harjoiteltavaa ihan perusjutuissakin, mutta olin tyytyväinen siihen ,että Jane ei karannut paukkuun( jota kovasti pelkäsin) ja se toi riistaa kauniisti käteeni  ja käsitteli riistaa muutenkin arvokkaasti. Se näki hyvin markkeerausheitot ja se ui yllättävän hyvin. Tänä vuonna sille ei ole paljoakaan veteen heitetty, koska se  innostuu niin kovin, ettei muista käyttää taka jalkojaan ja pärskyttää vaan vettä etujaloillaan. Ne vähät uintireissut, mitä tänä vuonna on tehty, on yritetty tehdä rauhallisessa mielentilassa ja tätä myöten Jane on oppinut uimaan. Mutta kokeessa intoa oli vähän turhan paljon ja Janen kuumumisen myötä hallittavuus hävisi. 

Tuomari Antti Nurmi totesi kokeen jälkeen, ettei ole ennen nähnyt näin vauhdikasta,vilkasta kiharaa. Pöytäkirjassa luki yleisvaikutelman kohdalla:Vilkas ja riistaviettinen koira, joka ei ole riittävästi hallinnassa maaohjauksessa, eikä onnistu toisessa markkeraustehtävässä ja näistä syistä koiraa ei palkita. Tuomari ennusti kuitenkin, että Jane varmasti joskus tuloksiakin saa. Lupasin tulla kiusaamaan vielä tuomareita ja viihdyttämään yleisöä 🙂.

9. elo, 2016

Osallistuttiin eka kertaa virallisiin rallytokokokeisin Forssassa viime lauantaina. Tuli tehty virhe , jonka varmasti muistan seuraavissakin mahdollisissa kokeissa. Saimme hylkäävän tuomion, koska laitoin tahattomasti käden taskuun maalilinjan jälkeen. Tiesin kyllä ,ettei koiraa saa palkata kehänauhan sisäpuolella, enkä tosiaan palkannutkaan. En vaan siinä kilpailujännityksessä tajunnut, että käden laittaminen taskuun tulkitaan palkkaamisena. No säännöt on säännöt.

Varsinaisessa kilpailusuorituksessa sain 5 virhettä taluttimen kiristymisestä,10 virhepistettä väärin suoritetusta tehtävästä(ohjaaja ei pysähtynyt).Loput virheet heittäisin Janelle, 4 py (puutteellinen yhteistyö) virhettä, 1 virhepiste vinoudesta, yksi kontr (kontrollin puute) virhe ja kuusi virhettä saatiin kahden tehtävän uusimisesta. Eli mulle 15 virhettä ja Janelle 12 virhettä. Oltais saatu tulos ilman sitä mun käden taskuun laittamista.

Itseasiassa olin ihan tyytyväinen Janen tekemiseen. Muutama herpaantuminen ja jäätyminen tapahtui, mutta ennen en ole koko rataa yrittänytkään tehdä ilman palkkaa. Kivasti Janelle tuntui riittävän pelkkä sanallinen kehuminen. Itse vähän luikertelin radalla, mutta periaattessa osain kyseisten kylttien tehtävät, paitsi se yksi pysähtymättömyys (-10)

10. heinä, 2016

Osallistuttiin Janen kanssa kokeilumielessä epävirallisiin Rallytoko kilpailuihin, jotka järjestettiin kotipaikkakunnallamme Salossa. 

Opin paljon uutta Rallytokosta, varsinkin säännöistä. Ei ollut yllätys, että minä olin se heikompi lenkki. Kokonaistuloksesta 80/100, oli ohjaajan virheitä 18 ja Janelle tulkitsisin 2 virhettä ! Eli minä ainakin tarvitsen harjoitusta ! Pahin virhe Tvä, väärin suoritettu tehtävä (-10) tapahtui , kun mulla meni askelmerkit täysin sekaisin kyltillä 3. Tehtävässä olisi pitänyt ottaa ensin yksi kävelyaskel ja istuttaa koira, sitten kaksi kävelyaskelta ja istuttaa koira ja vielä kolme kävelyaskelta ja istuttaa koira. No minä onnistuin tekemään askeleet 2-3-3. Eli laskeakin pitäisi osata. Onhan yhdestä kolmeen laskeminen aika vaikeaa🤔

Neljän ensimmäisen kyltin aikana saatiin yhteensä 16 virhettä. Muistinkohan hengittää yhtään.

No sen verran kuitenkin innostuin, että tuli selailtua, missäköhän seuraavat epikset tai kokeet on. Luulin, että Kilpailija on hävinnyt minusta kokonaan.

Jollain lailla on kiva vaan reenailla omaksi iloksi ilman koe/kilpailu rasitetta ,mutta onhan se silti kiva kuitenkin joskus testata osaamista. Kokeitten suurin hyöty taitaa kuitenkin olla siinä, että se antaa motivaatiota harjoitteluun. Koepäivämäärä kun alkaa lähestyä, alkaa treenailukin lisääntyä 👍.