Koirien kanssa touhuilua

9. elo, 2016

Osallistuttiin eka kertaa virallisiin rallytokokokeisin Forssassa viime lauantaina. Tuli tehty virhe , jonka varmasti muistan seuraavissakin mahdollisissa kokeissa. Saimme hylkäävän tuomion, koska laitoin tahattomasti käden taskuun maalilinjan jälkeen. Tiesin kyllä ,ettei koiraa saa palkata kehänauhan sisäpuolella, enkä tosiaan palkannutkaan. En vaan siinä kilpailujännityksessä tajunnut, että käden laittaminen taskuun tulkitaan palkkaamisena. No säännöt on säännöt.

Varsinaisessa kilpailusuorituksessa sain 5 virhettä taluttimen kiristymisestä,10 virhepistettä väärin suoritetusta tehtävästä(ohjaaja ei pysähtynyt).Loput virheet heittäisin Janelle, 4 py (puutteellinen yhteistyö) virhettä, 1 virhepiste vinoudesta, yksi kontr (kontrollin puute) virhe ja kuusi virhettä saatiin kahden tehtävän uusimisesta. Eli mulle 15 virhettä ja Janelle 12 virhettä. Oltais saatu tulos ilman sitä mun käden taskuun laittamista.

Itseasiassa olin ihan tyytyväinen Janen tekemiseen. Muutama herpaantuminen ja jäätyminen tapahtui, mutta ennen en ole koko rataa yrittänytkään tehdä ilman palkkaa. Kivasti Janelle tuntui riittävän pelkkä sanallinen kehuminen. Itse vähän luikertelin radalla, mutta periaattessa osain kyseisten kylttien tehtävät, paitsi se yksi pysähtymättömyys (-10)

10. heinä, 2016

Osallistuttiin Janen kanssa kokeilumielessä epävirallisiin Rallytoko kilpailuihin, jotka järjestettiin kotipaikkakunnallamme Salossa. 

Opin paljon uutta Rallytokosta, varsinkin säännöistä. Ei ollut yllätys, että minä olin se heikompi lenkki. Kokonaistuloksesta 80/100, oli ohjaajan virheitä 18 ja Janelle tulkitsisin 2 virhettä ! Eli minä ainakin tarvitsen harjoitusta ! Pahin virhe Tvä, väärin suoritettu tehtävä (-10) tapahtui , kun mulla meni askelmerkit täysin sekaisin kyltillä 3. Tehtävässä olisi pitänyt ottaa ensin yksi kävelyaskel ja istuttaa koira, sitten kaksi kävelyaskelta ja istuttaa koira ja vielä kolme kävelyaskelta ja istuttaa koira. No minä onnistuin tekemään askeleet 2-3-3. Eli laskeakin pitäisi osata. Onhan yhdestä kolmeen laskeminen aika vaikeaaEpävarma

Neljän ensimmäisen kyltin aikana saatiin yhteensä 16 virhettä. Muistinkohan hengittää yhtään.

No sen verran kuitenkin innostuin, että tuli selailtua, missäköhän seuraavat epikset tai kokeet on. Luulin, että Kilpailija on hävinnyt minusta kokonaan.

Jollain lailla on kiva vaan reenailla omaksi iloksi ilman koe/kilpailu rasitetta ,mutta onhan se silti kiva kuitenkin joskus testata osaamista. Kokeitten suurin hyöty taitaa kuitenkin olla siinä, että se antaa motivaatiota harjoitteluun. Koepäivämäärä kun alkaa lähestyä, alkaa treenailukin lisääntyä Hyvä.

6. kesä, 2016

Käytiin Janen kanssa 21.5 kansainvälisessä näyttelyssä Helsingissä. Jane esiintyi mielestäni kivasti ja itsekkin sähläsin normaalia vähemmän. Päivä oli kuuma ja Janen vuorolla aurinko alkoi porottamaan pilvettömältä taivaalta. Vaikka omassa kilpailuluokassa esiinnyimme mallikkaasti, Draivimme vähän lässähti paras narttu kehässä,ja nuorten luokan Isabis Keynsam Karamel vei Cacibin nenämme edestä. Vara-Cacib kuitenkin saatiin. Laitoin Janen arvostelun ja yhden kuvista "Jane näyttelyissä" kohtaan. Kiitos Emmi Merralle kuvaamisesta !

5. touko, 2016

Käytiin viime maanantaina myös "Katin koirakoulussa". Janen kavereina oli nuori kiharauros Hero ja kiharanarttu Helkky. Meillä oli oikein mukava ja antoisa kolmetuntinen. Oppia tuli taas lisää mm. koiran pillipysäytykseen, lähihakuun, markkeerauksiin ja linjoihin. 

Tehtäviä tehtiin sopivasti jokaiselle koiralle ja välillä hengailtiin "passissa". Jane ja Helkky tekivät hieman vaativampia tehtäviä ja niiden huilatessa Hero teki sille sopivia tehtäviä.

Kotona ollaan taas totuttu tekemään sopivan kivoja onnistuneita harjoituksia. Kati teki meille haasteellisia, muttei kuitenkaan mahdottomia tehtäviä.  

Opin taas lisää koirastani. Janen tahti ei juurikaan hiipunut missään vaiheessa, vaikka sitä jouduttiin useasti kieltämään sen yrittäessä noutaa "väärää" damia tai se jouduttiin muuten kutsumaan tehtävän epäonnistumisen takia pois tehtäväalueelta. Sen paineistumisen huomasi palautuksista. Se haki vauhdila myös kerran kielletyt damit, ( viimeistelemällä kettuloikalla), mutta damia riepoteltiin palautuksessa narusta ja pudoteltiin. 

Itse sain myös ahaa elämyksiä omassa tekemisessäni. Olen palkannut Janea katsekontaktista ,mutta varsinkin markkeerauksessa katsekontakti ei ole kovin hyvä asia. En ole osannut päästää Janea noutoon, sen katsoessa damille päin, vaan herkästi tuijottelemme toisiamme ! Tässä kohtaa sen on hirvittävän hankala ymmärtää kumman kahdesta damista haluaisin sen noutavan !?  Teimme Janelle lopuksi selventävän harjoituksen:Tehtävässä pidimme rintamasuunnan heitettyä damia kohti. Sitten käänsimme rintamasuunnan toista heitettyä damia kohti. Sitten käänsimme rintamasuunnan takaisin ensimmäistä damia kohti ja annoin sille noutokäskyn. Varsin yksinkertainen ja hyödyllinen harjoitus , jossa Jane päästettiin noutamaan vasta, kun sen rintamasuunta oli damia kohti ja se katsoi damiin päin (eikä ohjaajaan!). Harjoituksen tarkoitus oli myös , saada se luopumaan ensimmäisestä damista ja noutamaan sen damin , jonka ohjaaja haluaa.

 

 

23. maalis, 2016

Käytiin Janen kanssa Maskussa asti viimeviikolla Kati Tuomisen opissa. Pelkäsin hiukan, pääsemmekö ollenkaan jo kauan odottamaani koulutukseen, koska Janella on alkanut juoksut. Soitin ja kysyin Katilta, josko hän ottaa meidät koulutukseen juoksusta huolimatta. Kati oli sitä mieltä, että koirien pitäisi pystyä myös työskentelemään narttujen hajuista huolimatta ja sanoi meidän olevan tervetulleita.

Koulutuksessa oli erilaisia markkeerauksia. Haluttiin onnistumisia uroksillekkin ja niille tehtiin ensin tehtäviä. Ensin oli markkeeraus kumpareen taakse rinteeseen pellolla, jossa käytettiin näkyvää valkoista damia. Toisena  tehtävänä oli metsästä pellolle markkeeraus samaiseen paikkaan ja kolmas tehtävä oli metsässä alamäkeen. Urosten viimeinen markkeraus oli tehtävä ,jossa maasto vaihtui metsästä pelloksi ja taas metsäksi. Jos koira ei nähnyt tai ei löytänyt, tehtiin uusi heitto. 

Nartut aloittivat kaksoismarkerauksella. Ensimmäinen heitto tuli kraakatusten perään pellolta ojaan ja toisessa heittäjä käveli metsäsaarekkeen läpi mölyten ja sitten kuului kraa,kraa (heittäjää ei näkynyt) ja pam, ja dami lensi pellon läpi taas ojaan tai sen lähettyville.

Jane odotti nätisti käskyn alla ensimmäisen heiton, mutta toinen heitto herpaannutti sen ja se edisti , mutta ei se kuitenkaan karannut. Se juoksi oikeaan suuntaan, muttei löytänyt (haki silmillään ,ei nenällään) ja heittäjä heitti samaan paikkaan uuden damin. Sen Jane haki ja toi vauhdilla. Toisesta heitosta sillä oli selvä muistikuva, mutta ei nyttenkään älynnyt etsiä sitä ojasta. Sille tehtiin tauon jälkeen uusi heitto ojaan vähän lyhyemmältä matrkalta ja sitten se onnistui. Toisella kerralla tehtiin sama kaksoimarkkeeraus uudestaan, se alkoi molemmissa kohdissa hakemaan turhan laajalta alueelta, kun ei heti löytänyt. Kati oheisti, että kannattaa tehdä lähihakupillitystehtäviä, jotta se oppisi jäämään tietylle aluelle tarkemmin.

Toisena tehtävänä oli "avoimen luokan" markkeeraus. Koiran piti istua kumpareen päällä ja heitto tuli (peltopätkä välissä) toisen kumpareen taakse. En ikinä uskonut , että Jane voisi selvittää moista tehtävää. Tehtävä tehtiin sille niin, että ensin tehtiin heitto koiran odottaessa toisen kumpareen päälle ja sen jälkeen uudestaan suunilleen samaan paikkaan koirakon odottaessa ensimmäisellä kumpareella. Jane suoritti tehtävän näin avustetusti hienosti. Oli jännä huomata , kuinka Janen keskittyminen parani, kun tehtävä oli hasteellisempi.

Olin tosi tyytyväinen Janen työskentelyyn. Se teki erittäin hyvin asiat, jotka sille on opetettu. Se teki töitä vauhdikkaasti ja palautti pääosin damit käteen. Se malttoi odottaa omaa vuoroaan rauhallisessa mielentilassa. Tein kyllä sen kanssa välillä "rallytoko" tehtäviä odotellessamme, mutta palkkasin myös muuten rauhallisesta oleilusta. Sen on ilmeisen helpompi olla , kun sillä on samalla joku tehtävä. Se tarjoaa mielellään katsekontaktia , koska olen siitä myös useasti palkannut. Tiedä sitten, onko se hyvä asia. Damit lentelee ja koira katselee minua silmiin  !!?. No, ehkä se oppii pikkuhiljaa toimimaan kussakin tilanteessa kunkin lajin tarkoituksenomaisella tavalla. Mun mielestä on kuitenkin tärkeää, että koira osaa olla tekemättä mitään ja olen siihen jokaisella harjoituskerralla myös panostanut. Kati ei muistanut, että olimme yhdessä hänen koulutuksessa Paimiossa syksyllä. Kati kehui, että Jane teki töitä hyvin ja vauhdikkaasti ja sanoi ,että hän oli syksyllä nähnyt samantyyppisen kiharan Paimiossa. Totesin ,että me oltiin se Salolainen koirakko, joka oli myös Paimiossa syksyllä RistikankareellaCool.

Sain paljon ideoita markkeerauksen harjoitteluun ja tajusin, että tehtäviä pitäisi ymmärtää vaikeuttaa koiran osaamisen myötä. Ja damitkin voi heittää paikkaan, josta koira joutuu oikein etsimään dameja. Eivät linnutkaan putoa kauniisti jonkun puun viereen...