Koirien kanssa touhuilua

20. helmi, 2016

On mukavaa , että päivä on alkanut pidentymään ja sitä kautta harrastuksiin ulkonakin rittää valon puolesta aikaa. Muutamana kertana viikonlopulla on tullut taas treenailtua damien kanssa. On mukavaa, että molemmilla koirilla saa keskittyä enemmän varsinaisiin lajiharjoituksiin, kun perusasiat alkavat olla hallinassa.

Paikallapysymistä häiriön alla kuitenkin pitäisi ehkä treenata vahvemmaksi, jotta voisin itse  luottaa koiriini paremmin. Mukavasti  ne kyllä tänäänkin pysyivät hallinassa, vaikka joutuivat katsomaan muitten tekemistä ja vielä omalla treenivuorollakin jätin vuorottain Saran ja Janen hiukan taakseni odottamaan omaa vuoroaan.

Nyt on Janellekkin alettu tekemään markkeerauksia. Hyvin se onkin nyt alkanut hahmottamaan niitä. Luulin jo ,että olen onnistunut pilaamaan Janesta markkeerauskyvyn, kun sille on tehty niin vähän heittoja. En ole tahtonut tehdä heittoja , koska olen pelännyt sen niistä kuumenevan. Mutta eihän se voi osata markkeerata , jos ei niitä harjoitella. Olemme aloittaneet aika helpoista tehtävistä , jotta se etenisi suoraviivaisesti. Janelle on tehty viime vuonna pääasiassa sellaisia tehtäviä ,että se on joutunut käyttämään nenäänsä , eikä juoksisi silmillään.

Jane ei kyllä ole kuumunut nyt heitoista. Se on ilmeisesti oppinut, että se pääsee kyllä tekemään, kun se rauhallisesti malttaa odottaa.

Janelle tehtiin ensin ykkösmarkkeeraus  ja sen palauttaessa damia. heittäjä heitti Janen näkemättä "pudotus" paikkaan toisen damin. Seuraavaksi tein ohjauksen samaan paikkaan. Tämä onnistui ihan hyvin , kun vielä helpotin tehtävää sillä tavalla ,että seurautin Janea muutaman metrin linjan suuntaisesti damia kohti.  Toisella kerralla Janelle tehtiin kakkosmarkkeeraus ja sen jälkeen olisi pitänyt mennä hakemaan ohjausdami vanhan linjan päästä, johon oli toinen markkeeraus heitetty. Tässä kohtaa Janea jäi vaivaamaan kakkosmarkkeerauksen ensimmäinenen pudotus paikka. Sain sen lopulta hakemaan ohjausdamin "vanhasta paikasta ", kun vein sen tarpeeksi lähelle.

Ohjaukseen myös hyvä harjoitus, jotta koira oppisi luottamaan, että ohjaajan ohjaamassa suunnassa on dami , eikä siellä missä koira itse kuvittelee damin olevan. Tällaisia harjoitteita pitäisi  alkaa tekemään nyt enemmän, jossa tavallaan yhdistyy kaksi tehtävää, markkeeraus ja ohjaus. Mulla on Saran kanssa treenatessani ollut vähän saman tyyppisiä ongelmia. Eli pitäisi osata siirtyä itsenäisestä markkeeraustehtävä-moodista ohjaajaakuuntelevaan- moodiin 🙂- Tässä ehkä juuri huomaa kiharan itsenäisen luonteen. Pitäis kiharaolennon muistaa, että se ohjaajakin on mukana "metsästyksessä" ja ehkä sekin saattaa jotain (joskus) tietää ?!

30. tammi, 2016

En ole ikinä varsinaisesti treenannut tokoa ja olen pitänyt sitä oikestaan aika tylsänä.  Mutta nyt, kun ollaaan Janen kanssa muutaman kerran käyty "koirakoulussa" ja ammattilainen on vieressä seurannut touhujamme, olen oikein innostunut tokosta. En olisi ikinä uskonut ,että toko voi olla hauskaa. Normaalisti koulutuksessa käytän"hyvä" sanaa merkkinä oikeasta suorituksesta,  ja sitä on seurannut useasti joko "nami" tai vapautus tehtävästä. Nyt , kun harjoitellaan toko liikkeitä, otin naksuttimen käyttöön. Sillä on niin helppo kertoa koirallle, että juuri nyt teit oikein. Varsinkin, kun Jane on niin nopea koira, että itse en tahdo oikein pysyä aina mukana. Siksi on kätevää, että voi ainakin naksuttimen naksulla yrittää kertoa onnistumisesta. 

Jane on todella innokas ja nopea oppimaan ja sillä on hirveä tekemisen into. Ehkä tämä into on tarttunut minuunkin. Hassuja asioita tai huomioita, joita viime koulutuksessa huomasin oli ; että vaikka olen Janelle opettanut ,että "istu" käsky tarkoittaa istumista niin kauan, kunnes saa jonkun toisen käskyn, niin taluttimen kanssa asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Mulla oli talutin kädessä ja yritin kiertää istuvaa Janea. Jane ei suostunutkaan jäämään istumaan, vaan seurasi talutinta. Ilman talutinta Jane pysyi kyllä paikoillaan. Toinen vähän vastaavanlainen juttu oli maahanmenosta istumaan nouseminen. Vaikka Jane istuu nopeasti "istu" käskyn saatuaan, ei se silti osaa nousta nopeasti istumaan ollessaan maassa. Eli semmoisiakin asioita tarvii treenata, joita itse pitää itsestään selvinä. Koirat eivät osaa yleistää automaattisesti oppimiaan asioita. Joka tapuksessa tämä meidän "tokoilu" on ihan yleisen oppimisen kannalta hyödyllistä, erityisesti minulle. Eihän koirat varsinaisesti "koirakouluissa" opi, vaan niiden ohjaajat yrittävät oppia, ja sitä kautta oppivat kouluttamaan koiransa.

20. tammi, 2016

Kävimme Janen kanssa pyörähtämässä Turun KV- näyttelyssä. Mukana oli yksi uros ja neljä narttua, jotka olivat kaikki eri luokissa. Pitäisi varmaan käydä hiukan useammin näyttelyissä, että ymmärtäisi, miten se näyttely oikein etenee. Mulla olis pitänyt olla joku henkilökohtainen neuvoja , joka olisi sanonut ,koska pitää mennä kehään ja koska ei. No onneksi kiharaihmiset olivat kaikki tuttuja, eivätkä ota (toivottavasti) mokailujani vakavasti. 

Jane sai karvanlähdöstään huolimatta laatuarvosanan erinomainen, niinkuin sai kaikki muutkin kiharat. Vain uros, Caballus John Deere, ja veteraaninarttu Juhellus Little Mermaid, katsottiin Sa (sertifikaatin arvoisiksi):n, joista tuli näin ollen Rop ja Vsp (rotunsa paras ja vastakkaisen sukupuolen paras). Janen arvostelun voi käydä lukemassa "Jane näyttelyssä" sivulla.

15. tammi, 2016

Joulukuussa  ja nyt tammikuussakin olen lenkkeillyt Janen ja Saran kanssa  tyyliin "aivot narikassa". Peurat eivät ole häiriköineet enää olemassaolollaan ja sitä myötä ovat Jane ja Sara päässeet kirmaamaan myös vapaana. Jane ja Sara ovat puuhastelleet myös tallikoirina. Niiden lempiharrastus on leipien etsintä ja niiden jemmaaminen. Lumen tultua olen hiihtänyt peltoja ympäri ja kivasti koirat ovat kulkeneet mukana, välillä metsässä poiketen, mutta kuitenkin minua silmälläpitäen.

Tällä viikolla koirat ovat saaneet muutakin aktivitettia. Janen kanssa aloitin Rallytoko-kurssin ja Saran kanssa aloitettiin Dobo-kurssi. Ihanaa treenata sisätiloissa. Kyllä koiraharrasteet jäisivät näillä keleillä muuten aika lyhyeen, varsinkin kun tekee ulkona kokopäivän töitä.

Olen muutamia kertoja tutustunut Rallytokoon Salon Seudun Noutajien järjestämillä lyhyillä kursseilla ja innostus lajiin on jäänyt kytemään. Rallytoko-kisoissa on erillaisia ratoja, joissa on erilaisi kylttejä, joiden mukaan tehdään erilaisia liikkeitä;esim. suunnan vaihtoja, erilaisia pyörähdyksiä ja vauhdin vaihdoksia.

Jane harjoitteli ensimmäisellä kurssikerralla takapään käyttöä alustalla. Etutassut piti pitää alustalla ja samalla liikuttaa takajalkoja. Lisäksi harjoiteltiin sivulle tuloja edestä, ja sivulta eteentuloja. Takapään hallinta on ilmeisen tärkeä Rallyssa, koska siinä on niin paljon erilaisia kierähdyksiä ja pyörähdyksiä

Sara pääsi kanssani Dobo- kurssille. Dobossa, sekä koira että ohjaaja tekevät pallojen ja tasapainolautojen avulla liikkeitä, jotka kehittävät erityisesti vartalon syviä lihaksia. Sara teki lämmittelyliikkeinä mun jalkojen välistä kulkemista kumpaankin suuntaan. Siinä huomasi Saran toispuolisuuden. Saran oli paljon hankalampi mennä jalkojeni välistä oikealle, kun taas vasemmalle se meni varsin ketterästi. Sara harjoitteli myös tasapainolaudalla tassujen pitämistä ja myös minä yritin keikkua välillä laudalla Saran huilatessa. Dobo-pallollekin Sara lopulta uskaltautui kiipeämään, vaikka se kovin horjuvaa näin ensimmäisellä kerralla olikin. Minä pidin jaloilla pallosta kiinni, varsin tehokasta treeniä sekin. Kaikenkaikkiaan myös itse jouduin olemaan varsin aktiivinen. Yllätyin seuraavana päivänä, koska ihan oikeasti tunsin tehneeni töitä olemattomilla syvillä lihaksillani, vaikka ensimmäinen kerta oli enemmänkin lajiin tutustumista. Sekä Jane ,että Sara olivat valtavan innostuneita uusista harrasteistaan.

 

20. joulu, 2015

Janella oli todennäköisesti nk. ovuloimaton juoksu, eikä sitä päästy astuttamaan ollenkaan :(  .Eli pentuhaavet tältä vuodelta ovat ohi. Seuraavan juoksun ajankohtaa on vaikea arvioida tämän epämääräisen juoksun takia. Joskus juoksuväli saattaa kirjallisuuden mukaan lyhentyä parilla kuukaudella, jos narttu ei ole ovuloinut edeltäneessä juoksussa. Jos Jane pitää normaalin 5-6 kk rytmin, voi juoksua odotella alkavaksi huhti-toukokuussa.

Haaveissa on edelleen pentue Janelle, mutta luonnon armoilla ollaan tässä asiassa. Jos tai kun Janen juoksuaika alkaa, päätän vasta sitten, astutetaanko Jane mahdollisesti jo mahdolliseen alkuvuodenjuoksuun vai vasta loppuvuodesta.