Koirien kanssa touhuilua

6. kesä, 2016

Käytiin Janen kanssa 21.5 kansainvälisessä näyttelyssä Helsingissä. Jane esiintyi mielestäni kivasti ja itsekkin sähläsin normaalia vähemmän. Päivä oli kuuma ja Janen vuorolla aurinko alkoi porottamaan pilvettömältä taivaalta. Vaikka omassa kilpailuluokassa esiinnyimme mallikkaasti, Draivimme vähän lässähti paras narttu kehässä,ja nuorten luokan Isabis Keynsam Karamel vei Cacibin nenämme edestä. Vara-Cacib kuitenkin saatiin. Laitoin Janen arvostelun ja yhden kuvista "Jane näyttelyissä" kohtaan. Kiitos Emmi Merralle kuvaamisesta !

5. touko, 2016

Käytiin viime maanantaina myös "Katin koirakoulussa". Janen kavereina oli nuori kiharauros Hero ja kiharanarttu Helkky. Meillä oli oikein mukava ja antoisa kolmetuntinen. Oppia tuli taas lisää mm. koiran pillipysäytykseen, lähihakuun, markkeerauksiin ja linjoihin. 

Tehtäviä tehtiin sopivasti jokaiselle koiralle ja välillä hengailtiin "passissa". Jane ja Helkky tekivät hieman vaativampia tehtäviä ja niiden huilatessa Hero teki sille sopivia tehtäviä.

Kotona ollaan taas totuttu tekemään sopivan kivoja onnistuneita harjoituksia. Kati teki meille haasteellisia, muttei kuitenkaan mahdottomia tehtäviä.  

Opin taas lisää koirastani. Janen tahti ei juurikaan hiipunut missään vaiheessa, vaikka sitä jouduttiin useasti kieltämään sen yrittäessä noutaa "väärää" damia tai se jouduttiin muuten kutsumaan tehtävän epäonnistumisen takia pois tehtäväalueelta. Sen paineistumisen huomasi palautuksista. Se haki vauhdila myös kerran kielletyt damit, ( viimeistelemällä kettuloikalla), mutta damia riepoteltiin palautuksessa narusta ja pudoteltiin. 

Itse sain myös ahaa elämyksiä omassa tekemisessäni. Olen palkannut Janea katsekontaktista ,mutta varsinkin markkeerauksessa katsekontakti ei ole kovin hyvä asia. En ole osannut päästää Janea noutoon, sen katsoessa damille päin, vaan herkästi tuijottelemme toisiamme ! Tässä kohtaa sen on hirvittävän hankala ymmärtää kumman kahdesta damista haluaisin sen noutavan !?  Teimme Janelle lopuksi selventävän harjoituksen:Tehtävässä pidimme rintamasuunnan heitettyä damia kohti. Sitten käänsimme rintamasuunnan toista heitettyä damia kohti. Sitten käänsimme rintamasuunnan takaisin ensimmäistä damia kohti ja annoin sille noutokäskyn. Varsin yksinkertainen ja hyödyllinen harjoitus , jossa Jane päästettiin noutamaan vasta, kun sen rintamasuunta oli damia kohti ja se katsoi damiin päin (eikä ohjaajaan!). Harjoituksen tarkoitus oli myös , saada se luopumaan ensimmäisestä damista ja noutamaan sen damin , jonka ohjaaja haluaa.

 

 

23. maalis, 2016

Käytiin Janen kanssa Maskussa asti viimeviikolla Kati Tuomisen opissa. Pelkäsin hiukan, pääsemmekö ollenkaan jo kauan odottamaani koulutukseen, koska Janella on alkanut juoksut. Soitin ja kysyin Katilta, josko hän ottaa meidät koulutukseen juoksusta huolimatta. Kati oli sitä mieltä, että koirien pitäisi pystyä myös työskentelemään narttujen hajuista huolimatta ja sanoi meidän olevan tervetulleita.

Koulutuksessa oli erilaisia markkeerauksia. Haluttiin onnistumisia uroksillekkin ja niille tehtiin ensin tehtäviä. Ensin oli markkeeraus kumpareen taakse rinteeseen pellolla, jossa käytettiin näkyvää valkoista damia. Toisena  tehtävänä oli metsästä pellolle markkeeraus samaiseen paikkaan ja kolmas tehtävä oli metsässä alamäkeen. Urosten viimeinen markkeraus oli tehtävä ,jossa maasto vaihtui metsästä pelloksi ja taas metsäksi. Jos koira ei nähnyt tai ei löytänyt, tehtiin uusi heitto. 

Nartut aloittivat kaksoismarkerauksella. Ensimmäinen heitto tuli kraakatusten perään pellolta ojaan ja toisessa heittäjä käveli metsäsaarekkeen läpi mölyten ja sitten kuului kraa,kraa (heittäjää ei näkynyt) ja pam, ja dami lensi pellon läpi taas ojaan tai sen lähettyville.

Jane odotti nätisti käskyn alla ensimmäisen heiton, mutta toinen heitto herpaannutti sen ja se edisti , mutta ei se kuitenkaan karannut. Se juoksi oikeaan suuntaan, muttei löytänyt (haki silmillään ,ei nenällään) ja heittäjä heitti samaan paikkaan uuden damin. Sen Jane haki ja toi vauhdilla. Toisesta heitosta sillä oli selvä muistikuva, mutta ei nyttenkään älynnyt etsiä sitä ojasta. Sille tehtiin tauon jälkeen uusi heitto ojaan vähän lyhyemmältä matrkalta ja sitten se onnistui. Toisella kerralla tehtiin sama kaksoimarkkeeraus uudestaan, se alkoi molemmissa kohdissa hakemaan turhan laajalta alueelta, kun ei heti löytänyt. Kati oheisti, että kannattaa tehdä lähihakupillitystehtäviä, jotta se oppisi jäämään tietylle aluelle tarkemmin.

Toisena tehtävänä oli "avoimen luokan" markkeeraus. Koiran piti istua kumpareen päällä ja heitto tuli (peltopätkä välissä) toisen kumpareen taakse. En ikinä uskonut , että Jane voisi selvittää moista tehtävää. Tehtävä tehtiin sille niin, että ensin tehtiin heitto koiran odottaessa toisen kumpareen päälle ja sen jälkeen uudestaan suunilleen samaan paikkaan koirakon odottaessa ensimmäisellä kumpareella. Jane suoritti tehtävän näin avustetusti hienosti. Oli jännä huomata , kuinka Janen keskittyminen parani, kun tehtävä oli hasteellisempi.

Olin tosi tyytyväinen Janen työskentelyyn. Se teki erittäin hyvin asiat, jotka sille on opetettu. Se teki töitä vauhdikkaasti ja palautti pääosin damit käteen. Se malttoi odottaa omaa vuoroaan rauhallisessa mielentilassa. Tein kyllä sen kanssa välillä "rallytoko" tehtäviä odotellessamme, mutta palkkasin myös muuten rauhallisesta oleilusta. Sen on ilmeisen helpompi olla , kun sillä on samalla joku tehtävä. Se tarjoaa mielellään katsekontaktia , koska olen siitä myös useasti palkannut. Tiedä sitten, onko se hyvä asia. Damit lentelee ja koira katselee minua silmiin  !!?. No, ehkä se oppii pikkuhiljaa toimimaan kussakin tilanteessa kunkin lajin tarkoituksenomaisella tavalla. Mun mielestä on kuitenkin tärkeää, että koira osaa olla tekemättä mitään ja olen siihen jokaisella harjoituskerralla myös panostanut. Kati ei muistanut, että olimme yhdessä hänen koulutuksessa Paimiossa syksyllä. Kati kehui, että Jane teki töitä hyvin ja vauhdikkaasti ja sanoi ,että hän oli syksyllä nähnyt samantyyppisen kiharan Paimiossa. Totesin ,että me oltiin se Salolainen koirakko, joka oli myös Paimiossa syksyllä Ristikankareella🙂.

Sain paljon ideoita markkeerauksen harjoitteluun ja tajusin, että tehtäviä pitäisi ymmärtää vaikeuttaa koiran osaamisen myötä. Ja damitkin voi heittää paikkaan, josta koira joutuu oikein etsimään dameja. Eivät linnutkaan putoa kauniisti jonkun puun viereen...

20. helmi, 2016

On mukavaa , että päivä on alkanut pidentymään ja sitä kautta harrastuksiin ulkonakin rittää valon puolesta aikaa. Muutamana kertana viikonlopulla on tullut taas treenailtua damien kanssa. On mukavaa, että molemmilla koirilla saa keskittyä enemmän varsinaisiin lajiharjoituksiin, kun perusasiat alkavat olla hallinassa.

Paikallapysymistä häiriön alla kuitenkin pitäisi ehkä treenata vahvemmaksi, jotta voisin itse  luottaa koiriini paremmin. Mukavasti  ne kyllä tänäänkin pysyivät hallinassa, vaikka joutuivat katsomaan muitten tekemistä ja vielä omalla treenivuorollakin jätin vuorottain Saran ja Janen hiukan taakseni odottamaan omaa vuoroaan.

Nyt on Janellekkin alettu tekemään markkeerauksia. Hyvin se onkin nyt alkanut hahmottamaan niitä. Luulin jo ,että olen onnistunut pilaamaan Janesta markkeerauskyvyn, kun sille on tehty niin vähän heittoja. En ole tahtonut tehdä heittoja , koska olen pelännyt sen niistä kuumenevan. Mutta eihän se voi osata markkeerata , jos ei niitä harjoitella. Olemme aloittaneet aika helpoista tehtävistä , jotta se etenisi suoraviivaisesti. Janelle on tehty viime vuonna pääasiassa sellaisia tehtäviä ,että se on joutunut käyttämään nenäänsä , eikä juoksisi silmillään.

Jane ei kyllä ole kuumunut nyt heitoista. Se on ilmeisesti oppinut, että se pääsee kyllä tekemään, kun se rauhallisesti malttaa odottaa.

Janelle tehtiin ensin ykkösmarkkeeraus  ja sen palauttaessa damia. heittäjä heitti Janen näkemättä "pudotus" paikkaan toisen damin. Seuraavaksi tein ohjauksen samaan paikkaan. Tämä onnistui ihan hyvin , kun vielä helpotin tehtävää sillä tavalla ,että seurautin Janea muutaman metrin linjan suuntaisesti damia kohti.  Toisella kerralla Janelle tehtiin kakkosmarkkeeraus ja sen jälkeen olisi pitänyt mennä hakemaan ohjausdami vanhan linjan päästä, johon oli toinen markkeeraus heitetty. Tässä kohtaa Janea jäi vaivaamaan kakkosmarkkeerauksen ensimmäinenen pudotus paikka. Sain sen lopulta hakemaan ohjausdamin "vanhasta paikasta ", kun vein sen tarpeeksi lähelle.

Ohjaukseen myös hyvä harjoitus, jotta koira oppisi luottamaan, että ohjaajan ohjaamassa suunnassa on dami , eikä siellä missä koira itse kuvittelee damin olevan. Tällaisia harjoitteita pitäisi  alkaa tekemään nyt enemmän, jossa tavallaan yhdistyy kaksi tehtävää, markkeeraus ja ohjaus. Mulla on Saran kanssa treenatessani ollut vähän saman tyyppisiä ongelmia. Eli pitäisi osata siirtyä itsenäisestä markkeeraustehtävä-moodista ohjaajaakuuntelevaan- moodiin 🙂- Tässä ehkä juuri huomaa kiharan itsenäisen luonteen. Pitäis kiharaolennon muistaa, että se ohjaajakin on mukana "metsästyksessä" ja ehkä sekin saattaa jotain (joskus) tietää ?!

30. tammi, 2016

En ole ikinä varsinaisesti treenannut tokoa ja olen pitänyt sitä oikestaan aika tylsänä.  Mutta nyt, kun ollaaan Janen kanssa muutaman kerran käyty "koirakoulussa" ja ammattilainen on vieressä seurannut touhujamme, olen oikein innostunut tokosta. En olisi ikinä uskonut ,että toko voi olla hauskaa. Normaalisti koulutuksessa käytän"hyvä" sanaa merkkinä oikeasta suorituksesta,  ja sitä on seurannut useasti joko "nami" tai vapautus tehtävästä. Nyt , kun harjoitellaan toko liikkeitä, otin naksuttimen käyttöön. Sillä on niin helppo kertoa koirallle, että juuri nyt teit oikein. Varsinkin, kun Jane on niin nopea koira, että itse en tahdo oikein pysyä aina mukana. Siksi on kätevää, että voi ainakin naksuttimen naksulla yrittää kertoa onnistumisesta. 

Jane on todella innokas ja nopea oppimaan ja sillä on hirveä tekemisen into. Ehkä tämä into on tarttunut minuunkin. Hassuja asioita tai huomioita, joita viime koulutuksessa huomasin oli ; että vaikka olen Janelle opettanut ,että "istu" käsky tarkoittaa istumista niin kauan, kunnes saa jonkun toisen käskyn, niin taluttimen kanssa asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Mulla oli talutin kädessä ja yritin kiertää istuvaa Janea. Jane ei suostunutkaan jäämään istumaan, vaan seurasi talutinta. Ilman talutinta Jane pysyi kyllä paikoillaan. Toinen vähän vastaavanlainen juttu oli maahanmenosta istumaan nouseminen. Vaikka Jane istuu nopeasti "istu" käskyn saatuaan, ei se silti osaa nousta nopeasti istumaan ollessaan maassa. Eli semmoisiakin asioita tarvii treenata, joita itse pitää itsestään selvinä. Koirat eivät osaa yleistää automaattisesti oppimiaan asioita. Joka tapuksessa tämä meidän "tokoilu" on ihan yleisen oppimisen kannalta hyödyllistä, erityisesti minulle. Eihän koirat varsinaisesti "koirakouluissa" opi, vaan niiden ohjaajat yrittävät oppia, ja sitä kautta oppivat kouluttamaan koiransa.