Koirien kanssa touhuilua

10. loka, 2015

Eilen työpäivään tuli katkos, kun Maija, Jouko ja Katja tulivat koiralaumansa kanssa meille treenaamaan. Itse olin aika lailla kiireinen, mutta koirillekkin olisi kiva järjetää silti jotakin tekemistä. Päätimme ,että tehdään jäljet Saralle, Janelle ja taippareihin (noutajien taipumustesti) valmistuvalle Pommac-labbikselle. Minä tein omalla keinokanilla taipparijäljen keinokanilla Pommacille, Maija teki mun fasaani damilla alokasluokan jäljen (n. 200m)Saralle ja Jouko teki Janelle alokasluokan jäljen semmosella jäätävän painavalla mötkäleellä, jossa oli keskellä hiukan kaninkarvaa. Kaikki koirat selvittivät jäljet hienosti. Taas kerran huomasi ,että jäljen alkuun on hyvä laittaa kreppi. Kummasti se jäljen aloitus häviää muistista...

Illalla käytiin vielä Janen kanssa koirahallilla. Siellä oli Salon seudun noutajien järjestämä rallytoko kurssi. Jane oli totutun innokas. Mutta heti, kun alettiin tekemään, oli se keskittynyt ja tarjosi aktiivisesti katsekontaktia liikkeiden välillä. Hassua ,kuinka joku käytös vahvistuu niin vahvasti johonkin tiettyyn paikkaan. Olen reilu vuosi sitten käynyt Janen kanssa koirahallilla ja silloin taidettiin treenata juuri katsekontaktia.

Rallytoko on kyllä hauska laji. Siinä on itsellekkin aivojumppaa, kun pitää miettiä niitä kylttejä, mitä missäkin tehdään.  

Janen ollessa vajaa 1v, kävin muutaman kerran sen kanssa agilityn alkeita opiskelemassa. Koirahallilla oli yksi putki seinän vieressä ja kokeilin , josko Jane vielä menee putkeen. No sielthän se rymisteli putken läpi käskyn saatuaan🙂

18. syys, 2015

Salon seudun noutajat järjestivät viime sunnuntaina koulutuksen, jossa kouluttajana oli Kati Tuominen. Jane oli iltapäiväryhmässä kahden nuoren käyttölinjaisen labradoriuroksen kanssa. 

Ensimmäisenä tehtävänä heitettiin kolmeen eri muistipaikkaan markkeeraus. Ja koira laitettiin hakemaan sitten ne "muistimarkkeeraukset" samassa järjetyksessä, kun ne oli heitettykkin. Janella oli selvä muistikuva ensimmäisestä markkeerauksesta ja löysi sen nopeasti. Toinen muistipaikka olikin haasteellisempi ,koska se oli rinteessä ja dami putosi mäen taakse. Janella oli selvä mielikuva tästäkin, mutta se ei osannut laajentaa hakua tarpeeksi ylös. Kati käski heittäjän kävelemään pudotuspaikkaan päin, mutta Jane ei ymmärtänyt ottaa tästä vinkkiä. Teimme tähän paikkaan uudestaan vähän lähempää heitot, jotta saimme Janelle onnistumisen. Kolmennessa muistipaikassa Jane oli selvästi keskittymätön, mutta toisella lähetyksellä saimme onnistumisen. 

Toisena tehtävänä oli markkeeraus, jossa heittäjä siirtyi sen jälkeen ,kun oli suorittanut heiton. Heittäjän siirtyminen aiheutti sen verran hämmennystä, että noudosta ei tullut täysin suoraviivainen, mutta helposti Jane silti suoritti tehtävän.  

Kolmannessa tehtävässä heittäjä oli piilossa, eikä pitänyt mitään "ränkätysääntä". Koiran annettiin vain istua ja havainnoida tai olla havainnoimatta heittoa. Jane kuuli ensimmäisestä heitosta vain pudotusäänen... ei annettu hakea tätä. Toisella heittokerralla Jane näki heitosta vain loppukaaren, tämän se sai noutaa. Kolmannella kerralla se olikin jo paljon tarkkavaisempi ja näki koko heiton, jonka se myös sai hakea. Olin Janeen tyytyväinen, koska se malttoi odottaa lähetyskäskyä ja lähti sitten vauhdikkaasti ja palautti yhtä kovaa. Ei hävinnyt vauhdissa ollenkaan lapukkauroksille. Myös kouluttaja tykkäsi koirasta: hänen kommentti Janesta oli :

"Onpa kiva kihara tai ...koira". Sanoin ,että ihan sama, on se oikeesti kiva Kihara ja Koira 🙂 

11. syys, 2015

Nyt ollaan kolmena torstaina peräkkäin oltu veden äärellä "kimppatreeneissä". Janelle on erityisen vaikeaa ollut säilyttää keskittymiskyky, muiden tehdessä vedessä töitä. Olen Janen kiihtyessä vienyt sen kauemmas rannasta ja tehnyt sitten seuraamista, istumista ja katsekontaktia. Kauempana rannasta sujuu hyvin, mutta mitä lähemmäs rantaa tullaan, sitä vaikeammaksi keskittyminen tulee. 

Tänään Janen ensimmäinen "työ " oli jänön jäljitys. Maija S veti keinokanilla jäljen Janelle suopursumetsikköön. Lähetin Janen jäljelle, ja vauhdilla koira katosi metikköön. Kauaa ei kestänyt,  kun Jane tuli kovalla vauhdilla  metiköstä keinokani suussa ja palautti kauniisti mulle. Jäljestys auttoi kovasti keskittymiseen veden ääressä. "Nenätyöskentely" ilmeisesti herättää välillä' uinuvan keskittymiskyvyn. Vein kaksi damia linjalle veden reunaan mättäiden taakse ja ohjasin Janen hakemaan ne. Hienosti likka haki ne.

Seuraavaksi oli vuorossa ykkösmarkkeeraus. Jane eteni rannan kautta damille onnistuneesti ja minulle palauttessaan, heittäjä heitti veteen uuden damin. Tähän damiin tein ohjauksen, josta tuli varsin pitkä. Jane lähti uimaan suoraviivaisesti ja löysi damin. Pienen tauon jälkeen sille tehtiin vielä kakkosmarkkeraus ja sekin onnistui. Palautuksissa dami tipahteli välillä Janen suusta, sen ravistaessa ennen mulle tuontia. Sain kuitenkin lopulta palautuksetkin käteen, kun  heittelin ihan lyhyiltä matkoilta vesirajaan ja keskityin oikein, että koira tuo damin ennenkuin ravistaa.

Malttia on viety nyt maalta vesirajaan.  En ollut ajatellutkaan , että maltti tarvii rakentaa erikseen vedenäärelle. Malttiharjoituksia täytyy jatkosskin yrittää tehdä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, jotta itsekkin saisi keskittyä varsinaiseen asiaan... 

Myös treenit erilaisten häiriöiden alla ovat tärkeitä, jotta koira oppisi suodattamaan pois turhat asiat ja keskittymään olelliseen.

 Olen iloinen , että olen nyt päässyt harjoittelemaan veden äärellä "kimppatreeneissä ".Janen uintiasento on parantunut huomattavasti. Sen palauttaessa damia, se ui jo varsin mallikkaasti. Nyt taas oivaltaa kuinka paljon peruasasioitakin meillä on vielä opettelun alla, mutta silti nautin suunnattomasti tekemisestä yhdessä energisen Janen kanssa.

 

4. syys, 2015

Mittään ei saatu, mut hyvää harjoitusta Janelle (ja mulle) passissa

25. elo, 2015

Jane sai alokasluokan vepekokeesta 75 pistettä eli se riitti kolmanteen palkintoon. Saimme täsmälleen samat pisteet, kuin soveltuvuustestistä.

Esineen vienti epäonnistui jälleen. Myös harjoituksissa se on nyt tökkinyt, joten viennin epäonnistuminen ei tullut yllätyksenä.

Veneestä hyppy sujui mallikkaasti täysin pistein ,kuten myös veneen nouto.

Hukkuvan pelastus aiheutti hieman sydämmentykytyksiä. Vaikka Jane välillä ui ihan mallikkaasti, se toisinaan, varsinkin innostuessaan alkaaa uimaan pystyssä ja loiskuttamaan vettä tassuillaan. Nytkin se hukkuvan patukasta kiinni ottaessaan ui vielä siedettävästi ,mutta pikkuhiljaa se alkoi läpsyttämään etutassuilla vettä ja oli kohta aivan pystyssä. En oikein pystynyt katsomaan edes Janea, niin hirvittävän raskasta sen uiminen oli. Pelkäsin sen hukuttavan itsensä, kun se piti kaikesta huolimatta sitkeästi kiinni hukkuvasta. Sen tullessa rantaan lähemmäksi kutsuin sitä , koska se ei millään voinut edes nähdä eteenpäin veden vaahtoessa. Sen uinti parani hieman , kun se kuuli ääneni  ja hukkuva saatiin kuin ihmeen kaupalla keppien väliin. Urhea pikku Jane. Päätin samalla mielessäni, että loppusyksy keskitytään vesityöhön ja uinnin parantamiseen. Jos uiminen ei suju kunnolla, vaikeuttaa se mitä tahansa tehtävää.

Kuva on treeneistä, jossa vienti sujuu mallikaasti