Koirien kanssa touhuilua

24. elo, 2015

Olin tänään "vepetreeneissä" sekä Saran ,että Janen kanssa. Sara oli ehdottomasti otettava mukaan, koska se täytti eilen 8 vuotta, enkä ehtinyt tarjoamaan sille mitään extraa Salon seudun noutajien metsästyskokeissa talkoiluni vuoksi. 

Olin jo etukäteen päättänyt keskittyä koirien uittamiseen.

Sara sai kunnian ensimmäisenä hakea jo viime vuonna ostamani hanhidamin, joka oli debyyttiuinnillaan. Voi sitä tuoreen 8v kikkuraveteraanin intoa, kun se pääsi hakemaan vedestä "hanhea". Koko kesänä ei ole päässyt tekemään niin pitkää noutoa, koska ilman venettä uintimatkat tahtovat jäädä kovin lyhyiksi...

Jane taasen pääsi hakemaan omalla vuorollaan normidamin, nyt pelastusliiviin puettuna. Yritän saada korjattua liiveilä sen uintiasentoa. Jane ei liiveillä pääse yhtä "pystyyn", kun ilman liivejä. Kova into haettavan perään aiheuttaa todennäköisesti etutassuilla pärskimiseen johtavan vesijuoksun. Saatuaan noudettavan suuhunsa, Jane rauhottui ja ui varsin mallikkaasti.

Molemmille koirille tehtiin kaksi ykkösmarkkeetausta ja molemmat suoriutuivat tehtävistään hyvin. 

Jatkoin Janen treenailua. Heitin Janelle yhden maamarkkerauksen ja haetutin sen. Sitten heitin uudestaan samaan paikkaan ja käänsin koiran ja sitten tuli veneestä heitto. Annoin ensin hakea vedestä ja sitten tehtiin maadamille ohjaus, joka oli hyvin muistissa. Pidin Janea  heittojen aikaan taluttimessa, koska en halua vahvistaa sille edistämisen käytöstä, jota se helposti tekee ilman talutinta.

Lopuksi tehtiin kakkosmarkkeeraus veteen. Janen lähtö ei ollutkaan ollenkaan niin helppo toiselle damille ,koska se ei silmillään heti damia löytänyt. Se ei selvästikään osanut lähteä rauhallisesti upottavan suolammen reunalta. Eli veteenmenoakin olisi treenattava. Jane on tottunut hyppäämään veteen ja sen hieman epäröidessä se ei osanutkaan mennä veteen !

Olin myös päättänyt jatkossa olla itse rannalla Vepen "vienti" liikkeessä, koska minulla ei ole mahdollisuutta käyttää jatkuvasti samaa apuohjaajaa. Näin ainakin yritän tehdä noutoesineen annon ja käskyttämisen koiralle selkeämmäksi, koska muuttuva tekijä on aina veneessä eikä rannalla. Uskalsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla sitä näin päin, tähän astihan olin itse ollut aina vastaanottajana veneessä. Mutta, koska seuraavat Vepe kokeet ovat edessä aikaisintaan ensivuonnna,  uskaltaa tehdä vähän "koirakokeita"...

Päätin kokeilla jo näissä vepetreeneissä, miten se onnistuu. Teimme ensin lyhyeltä matkalta lihapullan noudon veneestä "vieraalta". Se onnistui.  Huomasin kyllä, kuinka tarkka Jane on lähettää veteen, koska se haluaa äkkisyvältä rannalta hypätä veteen. Ehkä viennin epäonnistuminen kokeissa osaltaan johtui erilaisesta rannasta vepekokeissa. Siellä oli hitaasti syvenevä hiekkaranta. Tottakai koiran veteenmeno olisi pitänyt yleistää erilaisiin rantoihin...

Kokeilimme parin onnistuneen lihapullan noudon jälkeen myös vientiä damilla. Se meinasi alkaa empimään lähtöä rannalta, mutta kun pidin vaan jämäkästi kiinni ja kun veneestä tuli "tänne" käsky, hyppäsi Jane vauhdilla veteen ja vei damin veneelle. Se sai palkaksi toisen noutoesineen. Myös toisella kerralla vienti onnistui näin, nyt se sai palkaksi pienen heiton toisella damilla. Mikä onkaan noutajalle parempi palkka  kuin nouto 🙂 . Ensi kesänä jatkuu taas vepeily uusin kujein...Alokasluokan jälkeen seuraavissa luokissa vienti suoritetaan aina niin, että ohjaaja itse lähettää vieraalle rannasta, joten ehkä ei ole huono idea ollenkaan alkaa harjoitella vientiä ohjaajalta vieraalle...

 

 

 

16. elo, 2015

Starttasimme jo aamulla puoliseitsemän pihasta. Luonto on juuri kauneimmillaan auringon noustessa, kun kosteus nousee maanpinalta. Miten voisi vapaaapäivän paremmin viettää, kun ajelemalla kauniissa alkusyksyn aamukasteessa, määränpäänä kiharakerhon järjestämä alokaslukan metsästyskoe.

Saavuimme koepaikalle puoliyhdeksän ja ryntäsin melkeinpä samantien katsomaaan jo alkanutta koetta. Harvoin on mahdollisuus nähdä muitten kiharia "töissä". 

Koe vaikutti olevan aivan suoritettavissa olevalta. Ensimmäinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lokeilla; ensimmäinen heitto putosi suoraan näkyville veteen. Toinen heitto ( lahden poukaman toisella puolella)  putosi heitosta riippuen , joko maalle tai vesirajalle. Tämän jälkeen koira piti lähettää hakuun ja kun koira saatiin pois alueelta, se kutsuttiin takaisin ja ammuttiin sen tullessa laukaus. Tästä jatkui ohjaus samaan paikkaan, jossa kakkosmarkkerauksen toinen "pudotus " oli ollut. Kolmas tehtävä oli hakuruutu ,joissa oli noudettavana fasaani, kani ja neljä varista.

Katsoin kahden kiharauroksen suoritukset (molemmat saivat tulokset) ja menin sen jälkeen ulkoiluttamaan koirat. Sarakin oli mukana, kun en halunnut jättää sitä yksin koko päiväksi ja se intopiukkana oli myös lähdössä. Sitten ryntäsin taas katsomaan muutaman kiharan suorituksen. Menin vielä kerran oman koiran suorituksenkin jälkeen uudestaan katsomaan toisten suorituksia. Voi sanoa, että liikuntaa tuli ainakin tällä päivällä tarpeeksi, koska suorituspaikalle oli noin 15 min kävelymatka. On hienoa ,että kiharaimisetkin ovat löytäneet tämän lajin. Tuloksia tuli ehkä kiharakokeessa ennätysmäärä, joista kaksi johti päivän päätteeksi kanin jäljityksen jälkeen ykköstulokseen asti ! 

Janen koe:Jännitin Janen paikallapysymistä laukauksien aikana. Jane edistikin hiukan laukausten aikaan, mutta sain sen kuitenkin pidettyä hallinassa. 

Jane lähti luvan saatuan vauhdilla oikeaan suuntaan toisena heitettyä heittoa kohti,mutta KIVI  pysäytti sen, kivi kun ei ollutkaan noudettavissa ! Tästä se hätääntyi ja lähti noutamaan ensimmäistä lokkia. Sen se nappasi empimättä ja toi minulle rannan kautta (matala rantavesi) ja luovutti kauniisti. Lähetin sen uudestaan ja näytin kädellä toisena heitettyyn pudotuksen suuntaan. Jane lähti uudestaan oikeaan suuntaan, mutta se ei edennyt kivestä eteenpäin ja alkoi polskuttelemaan etutassuilla vettä. Vesi vaan pärskyi , eikä sillä ollut kyllä tässä kohtaa mitään mahdollisuutta saada havaintoa tai hajua lokista. Tehtävä epäonnistui. Toisena tehtävänä oli ohjaus samaan paikkaan ;Se lähti taas reippaasti oikeaan suuntaan ,mutta siihen kiven ympärille jäi pyörimään. Meidän koe päättyi sitten valitettavasti tähän. Kahden tehtävän epäonnistuminen menettää mahdollisuuden palkinnolle pääsemiseen ja koe keskeytyy automaattisesti.

Illalla nukkuumaan mennessäni, minulla oli vielä elävästi mielessä Janen etutassuilla polskimeinen vedessä .Hymyilytti, melkein ääneen nauroin, oli se niin huvittavan näköinen siellä vedessä pystyssä polskiessaan ja veden vaahtoessa. Lähdin kokeeseen vähän liian hövelein perustein, liian paljon keskeneräisiä asioita. Kaksoismarkkeerausta veteen, en muista tehneeni ollenkaan (muutaman kerran kyllä maalle) ja kokemukset erityyppisistä ympäristöistä ovat kovin vähäiset. Mutta huvittuneena jäi myös mieleen, kuinka Jane jo kokeen päättytyä istui ryhdikkäänä korvat pystyssä ampujan vieressä katsoen anovasti ampujaa, josko niitä laukauksia taas tulisi. Intoa ei ainakaan puutu ! Yhtä kokemusta rikkaampana jatkamme nöyränä treenailua.

 

 

7. elo, 2015

Mennyt viikko oli raskas viimeisten heinätöiden takia.

Päätin yrittää laittaa noin 1,5 hehtaarin ala pikkkupaaleihin ja melkein meinattiinkin saada kuivat heinät vinttiin.

Katsoin säätiedoitusta, joka lupaili illaksi yhdeksältä sadetta. Luotin siihen ja kutsuin talkooporukan viideksi-kuudeksi keräämään paaleja. Alotin heinien paalaamisen jo puolilta päivin, ja suurin osa vielä kohtuu hyvätasoisesta timoteiheinäpellosta oli paalattuna kello kolme ,yhteensä 990 paalia. Tässä kohtaa tuli jonkun asteinen jäätyminen, en ymmärtänyt katsoa säätiedotusta uudestaan ja odottelin vaan talkooporukan saapumista. Talkoo porukka alkoi valumaan viiden jälkeen ja niin alkoi sadekkin...Heiniä laitettiin kuitenkin lavetille ja peräkärryille ja ajettiin sateelta turvaan. Viellä yöllä ajoimme heiniä heinäkuivuriin Ypäjälle asti. Heinätyöt jatkuivat myös seuraavalla päivällä, kun purkasin meille jätettyjä heinäkuormia uudelleen pellolla ja illalla takaisin kärryille. Olen useasti miettinyt sanontaa "helppoa kun heinänteko", Mistä ihmeestä moinen sanonta on tullut ?

 Heinähässäkän päätyttyä, ajattelin taas yrittää orientoitua koirien koulutukseen. Jane on tullut ilmoitettua ensiviikon lauantaina, kiharakerhon järjestämään alokasluokan metsästyskokeeseen. Kovasti on vähän aikaa enää kokeeseen ja treenailuun ennen sitä. Mutta ajattelin  yrittää tehdä vaikka joitakin lyhyitäkin harjoiteteita päivittäin tai ainakin jokatoinen päivä. Kröhm, miten tää aika taas meni näin nopsaan. No, tämähän on kuitenkin vain harrastus.

Aamu jo oli tosi kuuma ja päätin lähteä lammelle treenaamaan. Vein koirien kanssa pienen lammen toiselle puolelle pari damia. Janelle jouduin varsin terävästi toistamaan istu käskyä, jottei se ryntäisi damien perään. Sitten mentiin takaisin toiselle puolelle lammea. Jätin yhden damin maahan ja laitoin Janen ensin hakemaan maadamin eteenlähetyksellä. Tämän jälkeen päätin ohjata Janen vesidamille. Jane meni veteen, mutta hieman empien. Sillä ei selvästikään ollut enää muistikuvaa vesidamista. Lähetin sitten Saran veteen ja Sara lähti itsevarmasti damille, mutta palautti rannan kautta. Lähetin nyt Janen ja nyt Jane lähti reippaasti, samaan suuntaan missä Sarankin noutama dami oli. Se sai matkalla sitten hajun tai näki/muisti toisen damin ja löysi sen. Kutsuin heti ja Jane palautti vettäpitkin niinkuin halusinkin.

Heitin vielä rannasta kaksi damia ja laitoin Saran hakemaan ensimmäisen. Luovutus jäi siltä veteen. Jane haki myös omansa . Se selvästi meinasi palauttaessa lähteä rantaan entiseen lähetyspaikkaan ,mutta kovasti kutsumalla sain palautuksen suoraviivaiseksi lähetyspisteeseen. Paljon olisi tekemistä vielä metsästyskokeita silmälläpitäen, mutta täytyy ottaa koe hyvänä maksettuna harjoituksena. Kiharakerhon järjestämään "omaan" kokeeseen on kuitenkin kiva mennä. Jäsenet ovat ilmoittaneet 16 koiraa, joten kiharoita taitaa 15 koiran kokeessa olla suurin osa 🙂

2. elo, 2015

Jane pääsi Salossa 1.8 järjestettyyn vepekokeeseen soveltuvuustestiin. Veneestä hypystä saatiin täydet 25 pistettä.

Esineen vienti meni nollille. Jane otti esineen suuhunsa ja lähti vauhdilla, mutta tökkäsi sitten. Jälkeenpäin tajusin mistä moinen johtui. Se normaalisti lähtee kun telkkä pöntöstä liikkeelle ja niin teki nytkin...Mutta rannassa ollut apuohjaaja sanoi sille samalla myös Vie ja luulen ,että se käsitti sen sanaksi Ei ja hölmistyi täysin. Minä olin itse veneessä ja minun kutsuminenkaan ei auttanut enää tässä kohtaa. Sille on vasta muutaman kerran tosiaan käytetty käskyä Vie ja jos sanan sanoo lyhyesti ,muistuttaa se erehdyttävästi Ei sanaa. Koen tässä kohtaa nyt huonoa omatuntoa ,koska innokas Jane oli selvästi niin ihmeissään ja vähän harmissaankin , kun se ei saanut enää tehdä tehtävää. Niin olin minäkin . Mutta Janella on myös ollut joka kerta ,kun Vie sanaa on käytetty, eri apuohjaaja, eli otan tässä nyt syyn itse niskoille.

 Paineita seuraaviin tehtäviin esineen viennin epäonnistuminen tietysti kasasi, koska soveltuvuustestiä saa yrittää vain kaksi kertaa. Jos sove ei mene läpi eli väh 65 pistettä, ei pääse koskaan enää kilpailemaan Vepessä.

Mutta onneksi sekä veneennouto ,että hukkuvan pelastus sujuivat täysillä pisteillä. Kummastakin saatiin täydet 25 pistettä. Seuraavaksi päästään kisaamaan alokasluokkaan, jossa on aivan vastaavat liikkeet. 

11. heinä, 2015

Treenaaminen ei voi paljon helpommaksi mennä, kun ei tartte kun kävellä ovesta ulos ja viedä dameja pellolle. Heinistä suurinosa tehty ja hevosten talvimuonat turvattu. Jane ja Sara ovat tyytyneet heinäajan pihatarhassa oleiluun. Kiharat ovat minusta siksi oivallisia otuksia, että ne pystyvät olemaan nahoissaan ,vaikkei aina ehtisi tehdä niitten kanssa mitään. Sopii hyvin välillä kiireiselle yrittäjälle.

Vein pellolle kolmeen eripaikkaan dameja kaksi kuhunkin.Tarkoitus oli lähettää koiria haluamalleni damille. Molemmat jouduin siirtämään kertaalleen omalle paikalleen ,kun ne vaivihkaa yrittivät hiippailla pois omalta paikaltaan. Tätä asiaa pitäisi reenata enemmän. Molemmat pysyvät paikallaan kivasti ,kun olen lähellä. Mutta heti kun olen kauempana, riski paikallapysymisen herpaantumiseen kasvaa. Tämä on syy minkä takia kannattais ehkä treenata ihan tavistottista. Itse ohjaukset sujuivat hyvin kummaltakin. Jane meinas kerran karata ohjauksesta toiselle damille, kun ei heti silmillään löytänyt damia. Lähetin tähän damille kauempaa ja olin vähän piilottanut sen heinikkoon. Mutta olin tyytyväinen, että Jane kuitenkin pienestä ärähdyksestä suostui hakemaan ko ohjausdamin. Ja kun nenän otti käyttöön, löytyikin se helposti. Mutku olis niin kivaa vaan juosta täysillä ja napata damit äkkiä 🙂.

Sara taas yllätti mut täysin. Ohjasin huolimattomasti ja Sara lähti 20-30 metriä damista väärään suuntaan, eikä tietty löytänyt damia. Se katsoi minua ja heilautin kättä oikealle, ja huusin oikee ja Sara LÄHTI OIKEALLE JA LÖYSI DAMIN. Kyl nää osaa yllättää, oon mä joskus yrittänyt suuntia opettaa, mut mun mielestä Sara ei ikinä oikeesti  olehiffannut sitä. No , ehkä se on vaatinut vähän pidemmän hautomoajan. Täytyypä koittaa joku kerta uudestaan , ehkä se oli vaan vahinko ? Tai kyl mä tiedän ,kyl se oikeesti varmaan osaa. Se vaan heittäytyy välillä blondiksi, kun ei oo ollu tarpeeksi motivoitunut ehkä. Mustasukkaisuus taitaa olla vahvin pointti yhtäkkiseen asian omaksumiseen. Olen varmaan kuitenkin viimeaikoina tehnyt juttuja enemmän Janen kanssa.