Koirien kanssa touhuilua

11. syys, 2015

Nyt ollaan kolmena torstaina peräkkäin oltu veden äärellä "kimppatreeneissä". Janelle on erityisen vaikeaa ollut säilyttää keskittymiskyky, muiden tehdessä vedessä töitä. Olen Janen kiihtyessä vienyt sen kauemmas rannasta ja tehnyt sitten seuraamista, istumista ja katsekontaktia. Kauempana rannasta sujuu hyvin, mutta mitä lähemmäs rantaa tullaan, sitä vaikeammaksi keskittyminen tulee. 

Tänään Janen ensimmäinen "työ " oli jänön jäljitys. Maija S veti keinokanilla jäljen Janelle suopursumetsikköön. Lähetin Janen jäljelle, ja vauhdilla koira katosi metikköön. Kauaa ei kestänyt,  kun Jane tuli kovalla vauhdilla  metiköstä keinokani suussa ja palautti kauniisti mulle. Jäljestys auttoi kovasti keskittymiseen veden ääressä. "Nenätyöskentely" ilmeisesti herättää välillä' uinuvan keskittymiskyvyn. Vein kaksi damia linjalle veden reunaan mättäiden taakse ja ohjasin Janen hakemaan ne. Hienosti likka haki ne.

Seuraavaksi oli vuorossa ykkösmarkkeeraus. Jane eteni rannan kautta damille onnistuneesti ja minulle palauttessaan, heittäjä heitti veteen uuden damin. Tähän damiin tein ohjauksen, josta tuli varsin pitkä. Jane lähti uimaan suoraviivaisesti ja löysi damin. Pienen tauon jälkeen sille tehtiin vielä kakkosmarkkeraus ja sekin onnistui. Palautuksissa dami tipahteli välillä Janen suusta, sen ravistaessa ennen mulle tuontia. Sain kuitenkin lopulta palautuksetkin käteen, kun  heittelin ihan lyhyiltä matkoilta vesirajaan ja keskityin oikein, että koira tuo damin ennenkuin ravistaa.

Malttia on viety nyt maalta vesirajaan.  En ollut ajatellutkaan , että maltti tarvii rakentaa erikseen vedenäärelle. Malttiharjoituksia täytyy jatkosskin yrittää tehdä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, jotta itsekkin saisi keskittyä varsinaiseen asiaan... 

Myös treenit erilaisten häiriöiden alla ovat tärkeitä, jotta koira oppisi suodattamaan pois turhat asiat ja keskittymään olelliseen.

 Olen iloinen , että olen nyt päässyt harjoittelemaan veden äärellä "kimppatreeneissä ".Janen uintiasento on parantunut huomattavasti. Sen palauttaessa damia, se ui jo varsin mallikkaasti. Nyt taas oivaltaa kuinka paljon peruasasioitakin meillä on vielä opettelun alla, mutta silti nautin suunnattomasti tekemisestä yhdessä energisen Janen kanssa.

 

4. syys, 2015

Mittään ei saatu, mut hyvää harjoitusta Janelle (ja mulle) passissa

25. elo, 2015

Jane sai alokasluokan vepekokeesta 75 pistettä eli se riitti kolmanteen palkintoon. Saimme täsmälleen samat pisteet, kuin soveltuvuustestistä.

Esineen vienti epäonnistui jälleen. Myös harjoituksissa se on nyt tökkinyt, joten viennin epäonnistuminen ei tullut yllätyksenä.

Veneestä hyppy sujui mallikkaasti täysin pistein ,kuten myös veneen nouto.

Hukkuvan pelastus aiheutti hieman sydämmentykytyksiä. Vaikka Jane välillä ui ihan mallikkaasti, se toisinaan, varsinkin innostuessaan alkaaa uimaan pystyssä ja loiskuttamaan vettä tassuillaan. Nytkin se hukkuvan patukasta kiinni ottaessaan ui vielä siedettävästi ,mutta pikkuhiljaa se alkoi läpsyttämään etutassuilla vettä ja oli kohta aivan pystyssä. En oikein pystynyt katsomaan edes Janea, niin hirvittävän raskasta sen uiminen oli. Pelkäsin sen hukuttavan itsensä, kun se piti kaikesta huolimatta sitkeästi kiinni hukkuvasta. Sen tullessa rantaan lähemmäksi kutsuin sitä , koska se ei millään voinut edes nähdä eteenpäin veden vaahtoessa. Sen uinti parani hieman , kun se kuuli ääneni  ja hukkuva saatiin kuin ihmeen kaupalla keppien väliin. Urhea pikku Jane. Päätin samalla mielessäni, että loppusyksy keskitytään vesityöhön ja uinnin parantamiseen. Jos uiminen ei suju kunnolla, vaikeuttaa se mitä tahansa tehtävää.

Kuva on treeneistä, jossa vienti sujuu mallikaasti

24. elo, 2015

Olin tänään "vepetreeneissä" sekä Saran ,että Janen kanssa. Sara oli ehdottomasti otettava mukaan, koska se täytti eilen 8 vuotta, enkä ehtinyt tarjoamaan sille mitään extraa Salon seudun noutajien metsästyskokeissa talkoiluni vuoksi. 

Olin jo etukäteen päättänyt keskittyä koirien uittamiseen.

Sara sai kunnian ensimmäisenä hakea jo viime vuonna ostamani hanhidamin, joka oli debyyttiuinnillaan. Voi sitä tuoreen 8v kikkuraveteraanin intoa, kun se pääsi hakemaan vedestä "hanhea". Koko kesänä ei ole päässyt tekemään niin pitkää noutoa, koska ilman venettä uintimatkat tahtovat jäädä kovin lyhyiksi...

Jane taasen pääsi hakemaan omalla vuorollaan normidamin, nyt pelastusliiviin puettuna. Yritän saada korjattua liiveilä sen uintiasentoa. Jane ei liiveillä pääse yhtä "pystyyn", kun ilman liivejä. Kova into haettavan perään aiheuttaa todennäköisesti etutassuilla pärskimiseen johtavan vesijuoksun. Saatuaan noudettavan suuhunsa, Jane rauhottui ja ui varsin mallikkaasti.

Molemmille koirille tehtiin kaksi ykkösmarkkeetausta ja molemmat suoriutuivat tehtävistään hyvin. 

Jatkoin Janen treenailua. Heitin Janelle yhden maamarkkerauksen ja haetutin sen. Sitten heitin uudestaan samaan paikkaan ja käänsin koiran ja sitten tuli veneestä heitto. Annoin ensin hakea vedestä ja sitten tehtiin maadamille ohjaus, joka oli hyvin muistissa. Pidin Janea  heittojen aikaan taluttimessa, koska en halua vahvistaa sille edistämisen käytöstä, jota se helposti tekee ilman talutinta.

Lopuksi tehtiin kakkosmarkkeeraus veteen. Janen lähtö ei ollutkaan ollenkaan niin helppo toiselle damille ,koska se ei silmillään heti damia löytänyt. Se ei selvästikään osanut lähteä rauhallisesti upottavan suolammen reunalta. Eli veteenmenoakin olisi treenattava. Jane on tottunut hyppäämään veteen ja sen hieman epäröidessä se ei osanutkaan mennä veteen !

Olin myös päättänyt jatkossa olla itse rannalla Vepen "vienti" liikkeessä, koska minulla ei ole mahdollisuutta käyttää jatkuvasti samaa apuohjaajaa. Näin ainakin yritän tehdä noutoesineen annon ja käskyttämisen koiralle selkeämmäksi, koska muuttuva tekijä on aina veneessä eikä rannalla. Uskalsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla sitä näin päin, tähän astihan olin itse ollut aina vastaanottajana veneessä. Mutta, koska seuraavat Vepe kokeet ovat edessä aikaisintaan ensivuonnna,  uskaltaa tehdä vähän "koirakokeita"...

Päätin kokeilla jo näissä vepetreeneissä, miten se onnistuu. Teimme ensin lyhyeltä matkalta lihapullan noudon veneestä "vieraalta". Se onnistui.  Huomasin kyllä, kuinka tarkka Jane on lähettää veteen, koska se haluaa äkkisyvältä rannalta hypätä veteen. Ehkä viennin epäonnistuminen kokeissa osaltaan johtui erilaisesta rannasta vepekokeissa. Siellä oli hitaasti syvenevä hiekkaranta. Tottakai koiran veteenmeno olisi pitänyt yleistää erilaisiin rantoihin...

Kokeilimme parin onnistuneen lihapullan noudon jälkeen myös vientiä damilla. Se meinasi alkaa empimään lähtöä rannalta, mutta kun pidin vaan jämäkästi kiinni ja kun veneestä tuli "tänne" käsky, hyppäsi Jane vauhdilla veteen ja vei damin veneelle. Se sai palkaksi toisen noutoesineen. Myös toisella kerralla vienti onnistui näin, nyt se sai palkaksi pienen heiton toisella damilla. Mikä onkaan noutajalle parempi palkka  kuin nouto 🙂 . Ensi kesänä jatkuu taas vepeily uusin kujein...Alokasluokan jälkeen seuraavissa luokissa vienti suoritetaan aina niin, että ohjaaja itse lähettää vieraalle rannasta, joten ehkä ei ole huono idea ollenkaan alkaa harjoitella vientiä ohjaajalta vieraalle...

 

 

 

16. elo, 2015

Starttasimme jo aamulla puoliseitsemän pihasta. Luonto on juuri kauneimmillaan auringon noustessa, kun kosteus nousee maanpinalta. Miten voisi vapaaapäivän paremmin viettää, kun ajelemalla kauniissa alkusyksyn aamukasteessa, määränpäänä kiharakerhon järjestämä alokaslukan metsästyskoe.

Saavuimme koepaikalle puoliyhdeksän ja ryntäsin melkeinpä samantien katsomaaan jo alkanutta koetta. Harvoin on mahdollisuus nähdä muitten kiharia "töissä". 

Koe vaikutti olevan aivan suoritettavissa olevalta. Ensimmäinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lokeilla; ensimmäinen heitto putosi suoraan näkyville veteen. Toinen heitto ( lahden poukaman toisella puolella)  putosi heitosta riippuen , joko maalle tai vesirajalle. Tämän jälkeen koira piti lähettää hakuun ja kun koira saatiin pois alueelta, se kutsuttiin takaisin ja ammuttiin sen tullessa laukaus. Tästä jatkui ohjaus samaan paikkaan, jossa kakkosmarkkerauksen toinen "pudotus " oli ollut. Kolmas tehtävä oli hakuruutu ,joissa oli noudettavana fasaani, kani ja neljä varista.

Katsoin kahden kiharauroksen suoritukset (molemmat saivat tulokset) ja menin sen jälkeen ulkoiluttamaan koirat. Sarakin oli mukana, kun en halunnut jättää sitä yksin koko päiväksi ja se intopiukkana oli myös lähdössä. Sitten ryntäsin taas katsomaan muutaman kiharan suorituksen. Menin vielä kerran oman koiran suorituksenkin jälkeen uudestaan katsomaan toisten suorituksia. Voi sanoa, että liikuntaa tuli ainakin tällä päivällä tarpeeksi, koska suorituspaikalle oli noin 15 min kävelymatka. On hienoa ,että kiharaimisetkin ovat löytäneet tämän lajin. Tuloksia tuli ehkä kiharakokeessa ennätysmäärä, joista kaksi johti päivän päätteeksi kanin jäljityksen jälkeen ykköstulokseen asti ! 

Janen koe:Jännitin Janen paikallapysymistä laukauksien aikana. Jane edistikin hiukan laukausten aikaan, mutta sain sen kuitenkin pidettyä hallinassa. 

Jane lähti luvan saatuan vauhdilla oikeaan suuntaan toisena heitettyä heittoa kohti,mutta KIVI  pysäytti sen, kivi kun ei ollutkaan noudettavissa ! Tästä se hätääntyi ja lähti noutamaan ensimmäistä lokkia. Sen se nappasi empimättä ja toi minulle rannan kautta (matala rantavesi) ja luovutti kauniisti. Lähetin sen uudestaan ja näytin kädellä toisena heitettyyn pudotuksen suuntaan. Jane lähti uudestaan oikeaan suuntaan, mutta se ei edennyt kivestä eteenpäin ja alkoi polskuttelemaan etutassuilla vettä. Vesi vaan pärskyi , eikä sillä ollut kyllä tässä kohtaa mitään mahdollisuutta saada havaintoa tai hajua lokista. Tehtävä epäonnistui. Toisena tehtävänä oli ohjaus samaan paikkaan ;Se lähti taas reippaasti oikeaan suuntaan ,mutta siihen kiven ympärille jäi pyörimään. Meidän koe päättyi sitten valitettavasti tähän. Kahden tehtävän epäonnistuminen menettää mahdollisuuden palkinnolle pääsemiseen ja koe keskeytyy automaattisesti.

Illalla nukkuumaan mennessäni, minulla oli vielä elävästi mielessä Janen etutassuilla polskimeinen vedessä .Hymyilytti, melkein ääneen nauroin, oli se niin huvittavan näköinen siellä vedessä pystyssä polskiessaan ja veden vaahtoessa. Lähdin kokeeseen vähän liian hövelein perustein, liian paljon keskeneräisiä asioita. Kaksoismarkkeerausta veteen, en muista tehneeni ollenkaan (muutaman kerran kyllä maalle) ja kokemukset erityyppisistä ympäristöistä ovat kovin vähäiset. Mutta huvittuneena jäi myös mieleen, kuinka Jane jo kokeen päättytyä istui ryhdikkäänä korvat pystyssä ampujan vieressä katsoen anovasti ampujaa, josko niitä laukauksia taas tulisi. Intoa ei ainakaan puutu ! Yhtä kokemusta rikkaampana jatkamme nöyränä treenailua.