Koirien kanssa touhuilua

7. elo, 2015

Mennyt viikko oli raskas viimeisten heinätöiden takia.

Päätin yrittää laittaa noin 1,5 hehtaarin ala pikkkupaaleihin ja melkein meinattiinkin saada kuivat heinät vinttiin.

Katsoin säätiedoitusta, joka lupaili illaksi yhdeksältä sadetta. Luotin siihen ja kutsuin talkooporukan viideksi-kuudeksi keräämään paaleja. Alotin heinien paalaamisen jo puolilta päivin, ja suurin osa vielä kohtuu hyvätasoisesta timoteiheinäpellosta oli paalattuna kello kolme ,yhteensä 990 paalia. Tässä kohtaa tuli jonkun asteinen jäätyminen, en ymmärtänyt katsoa säätiedotusta uudestaan ja odottelin vaan talkooporukan saapumista. Talkoo porukka alkoi valumaan viiden jälkeen ja niin alkoi sadekkin...Heiniä laitettiin kuitenkin lavetille ja peräkärryille ja ajettiin sateelta turvaan. Viellä yöllä ajoimme heiniä heinäkuivuriin Ypäjälle asti. Heinätyöt jatkuivat myös seuraavalla päivällä, kun purkasin meille jätettyjä heinäkuormia uudelleen pellolla ja illalla takaisin kärryille. Olen useasti miettinyt sanontaa "helppoa kun heinänteko", Mistä ihmeestä moinen sanonta on tullut ?

 Heinähässäkän päätyttyä, ajattelin taas yrittää orientoitua koirien koulutukseen. Jane on tullut ilmoitettua ensiviikon lauantaina, kiharakerhon järjestämään alokasluokan metsästyskokeeseen. Kovasti on vähän aikaa enää kokeeseen ja treenailuun ennen sitä. Mutta ajattelin  yrittää tehdä vaikka joitakin lyhyitäkin harjoiteteita päivittäin tai ainakin jokatoinen päivä. Kröhm, miten tää aika taas meni näin nopsaan. No, tämähän on kuitenkin vain harrastus.

Aamu jo oli tosi kuuma ja päätin lähteä lammelle treenaamaan. Vein koirien kanssa pienen lammen toiselle puolelle pari damia. Janelle jouduin varsin terävästi toistamaan istu käskyä, jottei se ryntäisi damien perään. Sitten mentiin takaisin toiselle puolelle lammea. Jätin yhden damin maahan ja laitoin Janen ensin hakemaan maadamin eteenlähetyksellä. Tämän jälkeen päätin ohjata Janen vesidamille. Jane meni veteen, mutta hieman empien. Sillä ei selvästikään ollut enää muistikuvaa vesidamista. Lähetin sitten Saran veteen ja Sara lähti itsevarmasti damille, mutta palautti rannan kautta. Lähetin nyt Janen ja nyt Jane lähti reippaasti, samaan suuntaan missä Sarankin noutama dami oli. Se sai matkalla sitten hajun tai näki/muisti toisen damin ja löysi sen. Kutsuin heti ja Jane palautti vettäpitkin niinkuin halusinkin.

Heitin vielä rannasta kaksi damia ja laitoin Saran hakemaan ensimmäisen. Luovutus jäi siltä veteen. Jane haki myös omansa . Se selvästi meinasi palauttaessa lähteä rantaan entiseen lähetyspaikkaan ,mutta kovasti kutsumalla sain palautuksen suoraviivaiseksi lähetyspisteeseen. Paljon olisi tekemistä vielä metsästyskokeita silmälläpitäen, mutta täytyy ottaa koe hyvänä maksettuna harjoituksena. Kiharakerhon järjestämään "omaan" kokeeseen on kuitenkin kiva mennä. Jäsenet ovat ilmoittaneet 16 koiraa, joten kiharoita taitaa 15 koiran kokeessa olla suurin osa 🙂

2. elo, 2015

Jane pääsi Salossa 1.8 järjestettyyn vepekokeeseen soveltuvuustestiin. Veneestä hypystä saatiin täydet 25 pistettä.

Esineen vienti meni nollille. Jane otti esineen suuhunsa ja lähti vauhdilla, mutta tökkäsi sitten. Jälkeenpäin tajusin mistä moinen johtui. Se normaalisti lähtee kun telkkä pöntöstä liikkeelle ja niin teki nytkin...Mutta rannassa ollut apuohjaaja sanoi sille samalla myös Vie ja luulen ,että se käsitti sen sanaksi Ei ja hölmistyi täysin. Minä olin itse veneessä ja minun kutsuminenkaan ei auttanut enää tässä kohtaa. Sille on vasta muutaman kerran tosiaan käytetty käskyä Vie ja jos sanan sanoo lyhyesti ,muistuttaa se erehdyttävästi Ei sanaa. Koen tässä kohtaa nyt huonoa omatuntoa ,koska innokas Jane oli selvästi niin ihmeissään ja vähän harmissaankin , kun se ei saanut enää tehdä tehtävää. Niin olin minäkin . Mutta Janella on myös ollut joka kerta ,kun Vie sanaa on käytetty, eri apuohjaaja, eli otan tässä nyt syyn itse niskoille.

 Paineita seuraaviin tehtäviin esineen viennin epäonnistuminen tietysti kasasi, koska soveltuvuustestiä saa yrittää vain kaksi kertaa. Jos sove ei mene läpi eli väh 65 pistettä, ei pääse koskaan enää kilpailemaan Vepessä.

Mutta onneksi sekä veneennouto ,että hukkuvan pelastus sujuivat täysillä pisteillä. Kummastakin saatiin täydet 25 pistettä. Seuraavaksi päästään kisaamaan alokasluokkaan, jossa on aivan vastaavat liikkeet. 

11. heinä, 2015

Treenaaminen ei voi paljon helpommaksi mennä, kun ei tartte kun kävellä ovesta ulos ja viedä dameja pellolle. Heinistä suurinosa tehty ja hevosten talvimuonat turvattu. Jane ja Sara ovat tyytyneet heinäajan pihatarhassa oleiluun. Kiharat ovat minusta siksi oivallisia otuksia, että ne pystyvät olemaan nahoissaan ,vaikkei aina ehtisi tehdä niitten kanssa mitään. Sopii hyvin välillä kiireiselle yrittäjälle.

Vein pellolle kolmeen eripaikkaan dameja kaksi kuhunkin.Tarkoitus oli lähettää koiria haluamalleni damille. Molemmat jouduin siirtämään kertaalleen omalle paikalleen ,kun ne vaivihkaa yrittivät hiippailla pois omalta paikaltaan. Tätä asiaa pitäisi reenata enemmän. Molemmat pysyvät paikallaan kivasti ,kun olen lähellä. Mutta heti kun olen kauempana, riski paikallapysymisen herpaantumiseen kasvaa. Tämä on syy minkä takia kannattais ehkä treenata ihan tavistottista. Itse ohjaukset sujuivat hyvin kummaltakin. Jane meinas kerran karata ohjauksesta toiselle damille, kun ei heti silmillään löytänyt damia. Lähetin tähän damille kauempaa ja olin vähän piilottanut sen heinikkoon. Mutta olin tyytyväinen, että Jane kuitenkin pienestä ärähdyksestä suostui hakemaan ko ohjausdamin. Ja kun nenän otti käyttöön, löytyikin se helposti. Mutku olis niin kivaa vaan juosta täysillä ja napata damit äkkiä 🙂.

Sara taas yllätti mut täysin. Ohjasin huolimattomasti ja Sara lähti 20-30 metriä damista väärään suuntaan, eikä tietty löytänyt damia. Se katsoi minua ja heilautin kättä oikealle, ja huusin oikee ja Sara LÄHTI OIKEALLE JA LÖYSI DAMIN. Kyl nää osaa yllättää, oon mä joskus yrittänyt suuntia opettaa, mut mun mielestä Sara ei ikinä oikeesti  olehiffannut sitä. No , ehkä se on vaatinut vähän pidemmän hautomoajan. Täytyypä koittaa joku kerta uudestaan , ehkä se oli vaan vahinko ? Tai kyl mä tiedän ,kyl se oikeesti varmaan osaa. Se vaan heittäytyy välillä blondiksi, kun ei oo ollu tarpeeksi motivoitunut ehkä. Mustasukkaisuus taitaa olla vahvin pointti yhtäkkiseen asian omaksumiseen. Olen varmaan kuitenkin viimeaikoina tehnyt juttuja enemmän Janen kanssa.

4. heinä, 2015

Menin aamupäivällä Saran ja Janen kanssa lammelle, kun oli niin kuuma. Olen harjoitellut Janen kanssa nyt niin,että saisin sen "luopumaan" vedestä. Vesi on sille niin vahva elementti, että se vetää todella kovasti.

Edellisessä treenissä teimme sille liian vaikean haasteen, kun tein motivoidun ohjauksen,(eli kaveri näytti mihin putoo dami) , sitten heitettiin vesimarkkeeraus ja kuvittelin ,että se hakisi ensin maalle jätetyn damin ohjauksella, ennen vedestä hakua. Vesi jäi painamaan ja sinne se molskahti vesidamin perään ,vaikka maaohjaukseen piti mennä. Toisella kerrallakin ,vaikka helpotettiin tehtävää, se yritti vielä veteen karata.

Nyt tein ensin maalle markkerauksen ja haetutin sen. Sitten heitin tennispalloheittimellä vähän pidemmän markkerauksen veteen ja Jane sai purettua suurempaa puhtiaan polskutteluun. Seuraavaksi heitin eri paikkaan veteen kohtuu lähelle, seurautin ja tein markkerauksen maalle tuttuun paikkaan, Onnistui 🙂 sain maamarkin ylös ,eikä karannut veteen... Vaikeutin myös tehtävää ja sain onnistumisia , vaikka välillä vesi jäikin painamaan. Eli näitä luopumisharjoituksia ja varsinkin vedestä, pitää jatkaa.

Sara on vähän rauhaton passissa ja ääntelee. Olisi pitänyt nuorempana panostaa enemmän malttiin, nyt melkein veteraani-ikäisen kanssa  se on vähän vaikeaa opettaa äänettömäksi. Mutta en mä sen kanssa enää kokeisiin mee, kunhan nyt koiran ja omaksi ilokseni reenailen. Tietty Sara on aivan mainio koira myös opetella kouluttamista, kun intoa siltäkään ei puutu.Ja kun on kaksi koiraa, niin on häiriö aina omasta takaa. 

 

 

13. kesä, 2015